If You Could Turn Back Time ...

Olen,
Kaksin,
Siniharmaa pisarainen merentuoksu,
Aurinko hypistelee väsyneistä väreistä kirjavaa kiviseinää,
Lokin huuto kimpoilee punaisesta keltaiseen hiipuen hiljaa pois,
onnellinen käsi pyyhkii kesänpölyä jalkojen juuressa hiljaa sykkivältä aukiolta.

Sinä istut siinä kauniina ihan hiljaa,
lämpönä liki kyljessäni,
kivikovan mosaiikkimaiseman syleilyssä,
portaikolla kaiken yllä,

Hymysi kieltää rakkautta rahalla osoittamasta,
ihanaa muistoa kauniiksi sinikivikoruksi muuttamasta.
Sormet punnitsevat varoen hopeisia ketjuja kuin kaulalle salaa ne nostaen,
halusit katseellasi jotain suurenpaa,
vaatimaton mieli tyytyi vain kauniiseen.
Kuiskauksen toiveesta kuuli pelokas sydän,
särkeä ei uskaltanut täydellistä hetkeä!

Unelias käsi arkana koskettaa onnesta väsyneitä hiuksiasi,
sormet hyväilevät piilossa hyvästä olosta kehräävää pehmeää selkääsi,
Huulet haluavat koko ajan omiasi koskettaa,
maistaa rakkautesi maun kielen kärjellä.

Kivisten portaiden kovakylmä ei karkoita rakkaudenlämmintä hetkeä,
ei hiivu pois tunne kahden pienen ihmisen sylionnesta elämän edessä.

Silmät kiinni,
Huokaisen,
Tuulessa pirstaleina hetki,
Tuota mennyttä aikaa.

"Ensi version kirjoitin loppukesällä 2008 hetkestä Suurkirkon portailla rakkaani kanssa.Tämä kirjoitelma on epilogi suhteelle, ensirakkaudelleni.Nämä lauseet ei ole lähelläkään täydellisiä.Sanat ovat kuitenkin pelottavan lähellä hetkeä ja tunnetta,enkä uskalla koskea niihin yhtään enempää"