Oli torstai-iltapäivä.Olin työajossa kaupungin keskustassa.
Kauppatorilla oli meneillään perinteiset kevätmarkkinat.
Minua harmitti tautisesti kun jouduin asioimaan keskustassa markkina-aikaan.
Vapaan parkkipaikan löytäminen on yhtä hankalaa kuin hikisen työntekijään törmääminen kaupungin ulkotöissä.
Jouduin ajamaan moneen kertaan torinlaidan taksiaseman ohi.
Vilkkaimpaan toriaikaan tuo mittariautotolpan ympäristö on kuin linnanmäen törmäysautorata.
Näin tutun miehen nousevan harmaasta taksiautosta.Oltiin kymmenkunta vuotta samassa työpaikassa.
Taksikuski nosti rollaattoria takakontista ja arvokkaasti harmaantunut,hieman kumarainen vaimo auttoi miestään nousemaan ulos autosta.
Pysäköin kulkuneuvoni jalkakäytävälle taksiasemaa vastapäätä vaan lappuliisojen kiusatakseni. Puikkelehdin kadun yli autoja väistellen kohti markkinahumua vain mennäkseni tervehtimään vanhaa tuttuani.
Ensimmäinen loukkaus
Vanhettunut työkaverini sanoi hilpeäniloisesti hymyillen"Mitäs kuuluu?" ja irrotti vapisevan kätensä rollaattorin aisasta.Käteltiin jämäkästi niinkuin miesten pitää ja ihankuin silloin ennen.
Vastasin huolettoman oloisesti,"Mitäs tässä! ja päätin jykevän kädenpuristuksemme.
Minua punnittiin katseella tosi pitkään.
"Oot noissa hommissa!,totesi vanha toveri kuin takkinsa ilmaan heittäen.
Puolihuolimattomasti aranoloisesti vastasin,"Oon ollut jo yli 10 vuotta!
Vakavoituen vanha sanoi hiljaa verkkaan,"Ossi kuoli ihan yllättäen!
Pohdiskelevasti heitin,"Niinpä,mitenhän vaimo pärjää?
"Vieläkö oot yhteydes ulkomaille niihin musiikkimiehiin?,kysyi mies vanhoissa nahoissa.
"Onko se"Maija" viel siel ulkomailla,naimisissaha se on,eikö?,sivalsi vanhus kielellään,
"Se kyl käytti siuta vaa hyväksee, naureskelikin siulle kovast selän takan.
Tuttu pirullinen kova virne nousi vanhan koiran tiukoille kasvoille.
Sama jäätäväntiukka miestenmies vuosien takaa ilkkui taas minulle.
Punastuin varmaan niskakarvojani myöten,enkä tuon kitkerän kommentin jälkeen enää kuunnellut piikikästä keskusteluamme.Yritin enää vain nopeasti lopettaa ilkeilyksi kääntyneen jutustelumme.
Torilta poispäin ajaessani olin järkyttynyt ja itkun partaalla.
Olin kuullut ihan yllättäen totuuden, mitä en koskaan ollut halunnut kuulla !!!
Toinen loukkaus
Perjantaina työpäivän jälkeen kävelin marketin kassakäytävää mennäkseni ostamaan ruokaa viikonlopuksi.Tuttu äiti lapsineen käveli minua vastaan parkkihallilta nousevien rullaportaiden luona.
"No, hei!"tervehdin iloisesti ja jatkoin matkaani."Äiti, kuka tuo oli?,kysyi kirkas lapsen ääni jossain kaukana takanani."Sssh",suhisi äitimäinen ääni kiukkuisenkätkevästi lapselleen ...
Ostosteni jälkeen ajattelin haukata jotain tavaratalon hampurilaispaikassa.
Pääni oli ihan yhtä tyhjä kuin mahani kavellessäni pöytärivien välistä kohti pikaruokaravintolan tiskiä."Äiti,tuossa se mies on taas"... sanoi jossain heleä lapsen ääni."SssH...ole...nyt".
Vaivauduin hiukan,kun kuulin itsestäni puhuttavan.
Pysähdyin tutkimaan katon rajassa roikkuvia ruokalistoja,enkä ollut enää yhtään varma olenko nyt tarpeeksi nälkäinen,vai mitä... Kävelin kohti ravintolan uloskäyntiä.
Olin päättänyt syödä jotain kämpilläni tai ostaa vaikka kebabin matkan varrelta.
Lähestyvää puheenSORINAA... tuo,ööh... se setä on "Maijastakin" vähän outo ...NOPEASTI etääntyvää mutinaa...
Nuo yllättävät sanat kuultuani olin aivan pökerryksissä.Minustahan tuolla selvästi puhuttiin ja kuulin aivan selkeästi jotain,mitä minun ei missään nimessä pitänyt kuulla!
Kiihdytin askeleitani päästäkseni pian pois ja meinasin hädissä törmätä likaisten astioiden palautuspisteeseen.Pelokas katseeni kiersi pöydästä pöytään pikaravintolassa,en vaan osannut kohdistaa katsettani mihinkään,en yksiinkään kasvoihin.Vaalea nainen lapsineen istui lähimmässä pöydässä lapsineen.
Oliko tuo se sama nainen? Keskustelunäänien oli ihan pakko kuulua tuosta seurueesta.
Tunnen tuon naisen! En ole varma,en näin takaapäin katsottuna! Kuvittelenko vai mitä... ???
Olin kuullut taas saman totuuden,mitä en eilenkään ollut halunnut kuulla!!!
Nyt riitti ...
Istuin lauantai-iltana kämpilläni.
Seikkailin ympäri bittiavaruutta koneellani.
Katselin toisella silmällä puolihuolimattomasti televisiota.
Pysähdyin keskelle naamakirjaa.katselin pitkään kuvaasi.
Muistelin menneitä vuosia...
Löysin mielessäni yllättäen selityksen monille tapahtumille menneisyydessä.
Loppusanat
Me koemme kai ystävyyden ihan eri tavoin.
Minä en arvostele ihmisiä lähelläni millään tavoin.
En sano pahaa sanaa edessä,enkä selän takana.
Minulla ei ole oikeutta sanoa ketään oudoksi,tyhmäksi tai ei miksikään.
Sinulla ilmeisesti tuo ihmisten,ystävien arvosteluoikeus on.
Ystävyydellä en leiki,en pelaa.
Ystävyys on liian vakava asia.
Ystävät ovat minulle pyhiä ja koskemattomia.
Minä en riistä ystäviltäni heidän ilojaan,kokemuksiaan,en uuden löytämisen ilojaan.
Minä kunnioitan ihmisiä omassa elämässään.
Minussakin on vikani.
Olen kuitenkin sinut vikojeni kanssa.
ja osaan pyytää anteeksi tyhmyyttäni ja ajattelemattomuuttani.
Hyvästit
Ystävyytemme loppui nyt tähän hetkeen.
Klikkasin estä tämä henkilö-ikonia kuvasi vierestä.
Olit minulle oikeasti rakas, ystäväkin ja minun siskoksikin sinua jotkut sanoivat.
Et kunnioittanut yhtään suruani,epätoivoani,kun tosi hyvä ystäväni kuoli haimasyöpään.
Tämä kaikki edellä lukemasi tapahtui 12. - 14.4.2012 tässä kaupungissa ja on täyttä totta
