Sateessa kesken unien...



Heräsin sateen ropinaan.
6.27 on harmaan kellon aika.
Ei yhtään millään juuri nyt ole mitään väliä,
jos menetin sinut,rikoin meidät.
Särjin yhteisen unelman,
kodista ja kasvimaasta.
Syvä uni toisen lämmössä,
herääminen kuumana ihan liki,
olin niin totta,täynnä onnea.
Kaikkea hyvää meillä oli niin paljon.
7.00 on kellon aika harmaa.
Sade ropisee ja minä rakastan sinua <3

- 22.6.2017 Omalle naperolle -

Ensinmäinen ja Viimeinen kerta.


Ensinmäinen ja Viimeinen kerta

Nöyräksi opettaa taas elämä,
kivittää sielua taas sirpaleiksi & siruiksi.
Onni on,että kerran rikottua ei saa enää rikkinäisemmäksi.

Anteeksipyytää pienenä ihmisenä
tässä yritän kaikkien näiden
ihmettelevien silmien nähden,
hävetä suoraa selkääni,
aitoa hätääni en osaa.

En tiedä miksi teen sen näin,
hiukan naurettavalla hömelöllä tavalla.
En vaan halua menettää arvokkainta,
mitä minulla on koskaan ollut,
sinua rakasta siellä kaukana

Kirjoitetut sanat eivät oikein enää riitä.
Ei auta tässä tilanteessa ne sadat luetut kirjat,
ei eletty elämä,ei kauas mennyt maailma,
ei tuhannet kirjoitetut runoni melankoliset,
ei auta PikkuPrinssin ajatus lapsenviisas .

Parempi olisi olla ihan hiljaa,
ajattelematon suu sulkea,
antaa vaan olla ja mennä pois,
sukeltaa sumuun,rynnätä sateeseen.
Helppoa olisi taas tehdä niin,
kadota,etsiä suorin tie pois,
mutta ei nyt,ei enää,ei koskaan.

En koskaan ennen ole
halunnut taistella,
en laittaa itseäni peliin,
en ole uskaltanut olla ikioma itseni.

Niin pieni mies olen,
paennut olen ihan aina,
kyyneliä paljon pelkään,
naamion takana piilossa salattuna pysynyt.

Viimeistä ja ensinmäistä kertaa,
aion yrittää saada anteeksi,
opetella elämään,
olemaan aito tuki ja turva,
suuri lämpöinen syli ja sydänystäväsi.
Kaikki ihan vaan sinun takiasi,
sinun tosi rakkaan siellä kaukana.

Anna anteeksi,laske minut sisään.
Paikkani varmasti löydän,
ihan pienen raon jostakin.
Onnen lupaan sinulle antaa,
en mitään muuta ja ihan kaiken.
Rakastan sinua niin... sinua siellä kaukana.

- omistettu Teijalle 15.6.2017 -

Paluu kaukaa takaisin kotiin...


Olen ollut niin kiinni Facebook-maailmassa.
Tämä aikanaan tosi rakas ystävä on unohtunut ihan kokonaan.
Elämä on muutenkin ollut aika nujertavaa.

MINÄ MEIKÄLÄINEN,MÖRRIMÖYKKKY MENNINKÄINEN

Sohvalla löysässä solmussa,
perunana pötköllään,säkkinä selällään,
peukalo tekee ihan kaiken turhan työn.

Gregoriaaninen kirkkolaulu näprää puutunutta pollaa,
jo kolmatta tuntia munkit panee että,loi-loi-loi.

Ihmisten ilmoille pitäisi lentää,
Käsivarsiin kasvattaa sulista juhlavat siivet.
Ajatuksia päässä tasan yksi lyijyisen raskas.

Pöyhittävä päätä
raavittava tyhjää kalloa sammaleisin sormin,
Baaritiskistä tikkuja kynsien alle,
paeta tuoppijuomaa niellen väärään paikkaan väärällä planeetalla.

Olisinpa Hynynen,se karvaisempi?
Niin joku tosi tisukas neito varmasti tykkäisi tästä äijämäisestä ähinästäni.
rakastaisi ihan märkänä arinpurrin angstia hurjan hitosti,
kihertäen tosi taiteena pitäisi harmaiden hiuksien kahinaa,
ihastuksesta ihan päästäisi vikisevää ääntä.

Oonpa vaan tämmönen taskunlämpöinen melankolistelija,
lattarintainen mörrikkä,
harmaankarvainen kylmäkuonoinen guinnessin noutaja,
etelä-karjalan kaljakoira.

Sohvalla läpilöysässä solmussa,
perunana tosi pötköllää,säkkinä ihan selällään,
kämmenet laiskana kalsareissa,
pikkuveljen peittona.

Uuden edessä...


PELKO,UNOHDUS,LUPAUS (verse 1)

Tämä tunne,
jaksan taas katsoa kauas,
haistaa tuulen,kestää mustan sateen.
Varovainen,varovasti,varoen
kätken kaiken syvälle sydänmeeni.
En huutaa,en kuiskata,en ajatella,
en hengittää uskalla.

Joku tulee kuitenkin taas
särkee hennon heijastuksen,
repii riekaleiksi kuvasi hämyn,
armoton julma tuuli vie sinut minulta pois.
Tekee sinusta kaukaisen saaren tyrskyjen takana,
ruusun keskelle tuhatokaista ketoa.
Vedän syvään henkeä,huokaisen pahan pois.
Suljen & avaan silmäni,enkä enää muista!

Tyynyni kyynelistä märkä,
käännän vihaisena elämälle toisenkin posken
ja oletkin siinä ihan liki,
kuulen uniesi äänet,satakieli laulaa.
Niskasi helmeilee hikeä,maistan sinua varoen.
Nukahtaa lupaan,
herätä lupaan aina lähellä sinua.

Keskiviikkona 24.5. klo 01.00 IsoMies?

Omalle Teijalleni

" kirjoitettu sydän täysin varmana että sinusta taistelen ! "

H.

Loneliness is more than OK,if it goes away!
Mistakes are more than OK,if you don´t remember them all!
Love is more than OK,if it does´nt die!
Fear is more than OK,if you don´t remember what you are really fear of!

When there's no more heart left to break!

---

Words aren´t enough.
There´s no enough words.

All what I want the most is understanding.
All what I hate the most is misunderstanding.
I got enough of misunderstanding & hollow words
Lets´s live Our Life now.
Bout tomorrow we can worry on tomorrow