POHJALLA - syvissä vesissä - hiljalleen kohti pintaa.


En muista
milloin pääni alas painoin,
en muista
milloin katosin hämärään,
en muista
kuinka astuin harhaan.
Yhä muistan kaivata
satunnaista kuunsiltaa,
ohikiitänyttä hämyistä hymyä
ja läheisen sylin lämpöä.
Mennyttä muistan,
menneestä toivoa saan.
Luovuttavani pian pelkään,
annan itseni pois.
Sammutan kynttilän
ja päätän tarinani yksinäisen.
Liikaa on nyt vain ihan liikaa

Isomies 16.8.2017 klo 01.23
- kun huolet painaa pollaa...-

Muistan aina...


Muistan aina.
"Hetken kuluttua Pasila"sanoi ääni jossain kaukaa.
Katsoin kännykkää,"Vielä vartti"
Korjasin asentoa,
kuuntelin fiilistäni odottavaa.
Mieleen tuli lapsuuden joulut.
Miten odottaminen oli silloin ihan kamalaa.

Muistan aina,
kun näin sinut kaukana takaa ihmismassan.
Olit kaunis,paljon kauniimpi kuin odotin.
Tuohon naiseen halusin tutustua koko sydänmelläni ihan heti.

Muistan aina,
kun sinua ensikertaa halasin.
Säikähdin kun jouduin nielemään onnesta hakkaavan sydänmeni.
Tuoksuit hyvälle,naiselle,pitkälle päivälle ja hiukkasen hielle.

Muistan aina,
kun yöstä ei tullut loppua.
Muistan ihosi liekkisen lämmön,
hengityksesi melkein höyrysi kiihkeänkuuman yön hämärässä.
Tuhat pientä maanjäristystä värisytti alastonta sinua.
Ihailin ihosi kaunista kosteaa kuparia,
prinsessaani joka lepäsi siinä ihan minua liki.

Muistan aina,
kun annoin sinulle sydämestäni vihoviimeisen palasen,
järkeni kirkui kauhuissaan tuolla luopumisen ihanalla hetkellä.
Kiinnyin niin sinuun,isoksi osaksi elämääni sinut halusin.
Hyvältä,omalta tunnuit,ehkä jopa uskallan rakastua sinuun,
sitten joskus...?...Ihanaa aikaa,tulevaa niin odotin.

....

Kolmesti olen astunut nuoralle,
antanut isojen tunteiden viedä kuin hölmöä,
itseni olen ihmiselle,kauniille antanut,
rakastunutkin kai olen ainakin kerran,
ihastunut kahteen kertaan.

Tämän meidän tarinan jälkeen minulla ei ole enää,mistä antaa!
Ei ole mitään halua,ei ole kaipuuta,ei turhaan ikävää
Ei ole poltetta,ei ole paloa enää etsiä onnea,ei ihmistä,
poistui mahdollisuus kokea rakkaus elämästäni ovet paukkuen.

....

Muistan aina.
kun vettä tihuutti hyvin hiljaa,
heitti lasieni päälle harmaan hunnun.
Hiukan säikähdin kun kiskot alkoivat laulaa joutsenlauluaan.
Pala kurkussa nostin katseeni ylös,
taivas oli kaunis,apean siniharmaa.
Muistoihin kuvasin mieleni,
kameralla tallensin onnen loppuhetken.

Muistan aina,
kun juna kurkkasi metsän takaa ja pysähtyi
Yllättäen ovi sattui ihan kohdalle.
Katsoin kännykkää,"11.02".
Mieleni oli täynnä tyhjää.
Jokin minussa kuoli astuessani junaan.

Muistan aina,
tuon viimeisen helteisen iltapäivän,
ihan jokaisen askeleeni suuressa kaupungissa.
Katselin,kuuntelin elämää ympärilläni,
kuhina poltti tulimuurahaisina ihoni alla.
Nähnyt en,kuullut en mitään,niin ainakin luulen.
Yhtään ajatustani tuosta kuumasta päivästä en enää löydä,
... olin pelkkä miehenkuori.

....

Kerran vielä sinut mielelläni kohtaisin,
viettäisin kanssasi illan, yön ja aamunkin.
Kunnolla hyvästi haluaisin jättää,
halata haluaisin sinua,ottaa muistiin lämpösi ja tuoksusi.
Ikävöinyt en ole koskaan näin ketään,
ihanan mukavan raastava on tunne sisällä.

Tälläkin tarinalla voisi olla onnellinen loppu :)

Olen ihan valmis katoamaan ...! (versio II)


Itseni kanssa en ole koskaan paininut näin paljon,
en hakannut höyhenuntuvalla betoniseinää.
Päivässäni kun pysähdyn henkeä vetämään,
kysyn vaan miksi näin kävi?

Sylkäisen sitten hämmennyksen katkeran maun suustani
mustan kenkäni kärjelle.
Syyllinen olen taas kerran,
mutta ansaitsinko tämän ihan varmasti?

Aamuisin katson vihaten peilikuvaani syvälle silmiin,
kysyn mitä hittoa sinulle nyt tänä aamuna kuuluu?

Epäilemään olen alkanut itseäni,
horjuu ennen niin varma minä.
Olin niin ihan tosi Ehjä,
niin liki miltei onnellinen.

----

Ei enää sydänmen sirpaleita
Vain verenväristä,sormet aukiviiltävää tomua tuulen vietäväksi.
Lasken ääneti kolmeen ja suljen sururähmäiset silmäni.
Nostan uupuneen käden rinnalleni.

Sieluton lihasmöykky tekee työtään,
hakee yksin paikkaansa hämärässä,
sykkii rytmiä uupuneen askelille.
Tämän eläimen pitää elossa,
turhakkeena tämän pallon päällä.

----

Totta vitussa kadun.
En voi vaan sanoa että koko sydänmestäni.
Kaivoithan sen rippeet rinnastani,
kaavit minusta pois kuolleen lapsen,
sen ainoan minulle tosi rakkaan,
puhtaan,rehellisen,avoimen mieleni.

Mieheksi minua haukuit aina kun tuulesi kääntyi meitä vastaan.
Minua loukkasi aina tuo turhanpäiväisen totuuden ulosheitto.
Miuta ei oo koskaan mieheksi haukuttu.
Kyllä ihan kaikeksi muuksi,homoksi,idiootiksi...jne.

----

Yhtä miehennimeä
hoit hokemasta päästyäsi.
Kyllästyin tuohon ihanaan kestohokemaan.
Mies on varmasti tosi hyvä ystäväsi,
siitä olen oikeasti puolestasi tosi onnellinen.

Etpä ajatellut minua,
et kunnioittanut minua yhtään.
Nautit siitä,
kun sait tuolla miesystävän nimellä minua
kuin sontaisella ruoskalla sivaltaa.
Aina hyvään,ihan parhaaseen,
oikeaan aikaan & paikkaan,
Isku,viilto kuin raipanisku,
kyllä se sattui ihan pirusti!
Taisit kyllä nauttia!

Voi kun olisit malttanut olla vaan hiljaa.
Pitänyt sinulle rakkaan ystävän ihan vaan omanasi.
Kateellinen,mustasukkainen en osaa edes olla.
Eihän minulla ole edes sellaiseen oikeutta.
Meillä kummallakin oli oma elämä,menneisyys.
Eteenpäin olisin niin kovasti halunnut mennä,
mutta etpä siihen koskaan mahdollisuutta antanut!

----

Perkele,
älä laita mieleeni enää pisaraakaan tuskaa,
Helvetti,
älä laita päähäni yhtään saastaista ajatusta.
Saatana,
yli olen päässyt,
tuon kaiken paskan ja itsekkäiden valheiden,
niin tosioikeiden tekosyiden verkon.
Vittu,
en minä ihmisten takia enää kipua,
en salattua surua tunne,en edes sinun,
minulle vieläkin niin tosi tärkeän ihmisen.

----

Kysynpä vaan olitko minun kanssani yhtään tosissaan.
Sinähän se satuilit ja sepittelit satuja & tarinoita,
mitä muka tiesit minun haluavan kuulla?

----

Halusin elää kanssasi yhtä päivää.
Ahdistuit.
Halusin olla avuksi arjessa.
En kelvannut.
Halusin tutustua sinuun.
Et antanut.
Halusin olla ystäväsi.
Turha toivo moinen.

----

Säälittävä
päällepäsmäri
hyväksikäyttäjä
olen tässä elämässä ihan ensi kertaa.
Ihmettelen mikä antaa oikeuden sanoa noin.

Ainut ihminen tämän pallon päällä,
kenellä on lupa sanoa tuo kaikki ääneen,
on rakas siskoni siellä jossakin.

Anna anteeksi,Sari,en ollut koskaan sinulle kateellinen,
en vaan ymmärtänyt,en tuntenut itseäni.
Olin lapsi,arka,herkkä koulukiusattu pikkupoika.

En ole menettänyt yhtään mitään,
sillä et koskaan oikeasti minun ollutkaan.
Et oikeasti antanut minulle itsestäsi pienintäkään palaa.
Mutkaista kiertotietä oli pakko käyttää,
rakkaan lapsesi kautta yritin niin niin niin kovasti sinua ymmärtää.

Kolme tai neljä pehmeää lausetta meistä kuulin,
yhden kerran välitit ja kahdesti tykkäsit,
rakkautta aamuyön hämärässä kerran kiihkossa vannoit.
Siinä kaikki!

----

Nyt olen ihan valmis katoamaan...
Uuden kodin olen näille rakkaille sanoilleni täällä jo keksinyt.
Uuden nimen nimen olen löytänyt itselleni,
tälle itseni herkälle kaksoselle.
Isomies katoaa ehkä pian,en kyllä tiedä vielä varmasti.
TosiRakas "One of The Lonely Ones" muuttuu yhdeksi kappaleeksi kaiken maailman musan joukossa.

Olet ainut ihminen maailmassa,
kuka minut kokonaan tuntee ja tietää,
kenet laskin tänne Pyhään Maailmaani.
Se on Ihan Ainut Asia,Mitä koskaan tulen katumaan !!!

SÄRJIT MINUT...naps,naps,naps... minusta tulee vihdoin ÄIJÄ d:)

- 30.7 - 15.8.2017 oksensin vatsan ja pääni typötyhjäksi -

Sydän karrella - teko- ja tosisyitä.


Haluaisin olla kuin tuo suihkulähde tuossa kuvassa yllä.
Tehdä vaan jotain turhantuntuista kesäiset päivät,
olla kauniina väripärskeenä kuumat yöt.

Kuuntelen onttoa huminaa korvieni välissä.
Yksittäiset ajatukset juoksee karkuun toisiaan.
Onko tässä mitään mieltä,
kysyy näkymätön ääni jossain pimeydessä.

Kaduttaa hetken mielijohde,
tekstiviesti joskus toukukuussa.
Katselin ihaillen valokuvaa,
muistelin hartaana menneitä,
ja en voinut itselleni yhtään mitään.

Lähikatu on tyhjä,
katuvalot heijastuu märästä.
Liikenteen ääniä kuuluu jostain kaukaa.
Ryntään ikkunaan vain nähdäkseni jotain,
mutta mitään en koskaan näe.
Varjo vain juoksee minua pakoon yössä.

Perkele minua periaatteen miestä.
Meninkin pelaamaan viimeisen korttini pakasta,
tuhlaamaan mahdollisuuden elämään.
Tehtyä ei saa tekemättömäsi,
sääli on sairautta ja ...
paljon muuta elämänmakuista syvällistä paskaa.

So what,but what if...?
...silti jos saisin pelata viimeisen korttini uudestaan,
monta asiaa tekisin toisin,
lähes kaiken korjaisin paremmaksi.
Niin Ikävä minulla on nyt sinua.

Isomies 3.8.2017 keskellä yötä d:)

Sydän karrella ...


Ensimmäistä kertaa elämässäni pelkään kuollakseni kirjaimia,
näitä sanoja,ajatuksiani,tunteitani tässä ja nyt.
Pelkään sitä miten sinä nämä luet,mitä näet niiden takana?
Totuudelle en voi mitään,tapahtunutta en saa tapahtumattomaksi.

En kadu,
en tunne turhaa tuskaa,
en katso taaksepäin.
En usko anteeksiantoon.
Uskon uusiin mahdollisuuksiin,
läheisyyteen ja sanoihin,mitä ei koskaan sanota ääneen!

Hiljaisuus peittää kylmällä harsollaan alleen kipeät hetket,
typerät teot ja ihan kaikki sappiset sanat.
Sydäntä pitää uskaltaa kuunnella,
rohkeana elää uusia alkuja
ja katsoa auringonnousuja aina parempaa huomista toivoen.

Toista kertaa elämässäni
Minä rakastuin oikeasti ja täysin ihan tahtomattani!
En vieläkään ymmärrä mitä tapahtui?

Ei kenenkään käsi ole koskaan tuntunut niin hyvältä kuin Sinun lämmin kätesi kädessäni.
Ei kenenkään läheisyys ole koskaan tuntunut niin hyvältä kuin pehmeä selkäsi vatsaani vasten.
Ei kenenkään kanssa rakastelu ole tuntunut niin todelliselta,
niin tajuttoman hyvältä kuin Sinun kanssasi.

Olit Täydellinen,Paras,
Minulle Se Rakkain,Se Tärkein.
Minulla on Muistot.
Niitä ei voi kukaan viedä Minulta pois!

- IsoMies? 31.7.2017 -