Tänään tässä ja Huomenna ...

MEEMI:

1. Mikään ei saa minua syömään lipeäkalaa.

2. Likaisen näköiset ikkunat muistuttaa, että nyt on kevät!

3. En voi elää ilman Guinness-olutta.

4. Retriitti vanhan luostarin rauhassa ja kunnon moottoripyörällä ajaminen ovat kaksi asiaa,joita haluaisin kokeilla.

5. Jos elämä antaa minulle sitruunoita,puristan niistä mehua ja mehulla pyyhkin tuoreen kalanhajun käsistäni.

6. Lilly-Mamman tekemät letut ovat yksi ihanimpia lapsuuden muistojani.

7. Viime viikonlopun ohjelma:

Perjantai-iltana käytiin Jazzyn kanssa minun kantapaikan 20-vuotisjuhlissa,syötiin ja juotiin hyvin ja melkein ilmaiseksi.

Lauantaina heräsin turhan aikaisin ja pikkusen tärinässä,tein uhkapelit kaikessa rauhasssa ja pyöräilin kaupunkiin ja illalla katsoin pari elokuvaa.

Sunnuntaina nukuin huonosti olkapääni takia.Tein kiitettäväst kotihommia,siivosin keittiön,silitin ja pesin pyykkiä.Yritin parantaa yhtä murtunutta sydäntä parhaani mukaan...

Alla Konklaavi-bändi Ravintola Birran 20-vuotisjuhlissa 5.3.2010






VANHEMMUUTENI LOPPULAUSE:

Minulla ei ole ollut muuta haavetta elämässäni kuin saada lapsia ja perhe.
Elämäni suurin järkytys oli kun ymmärsin,että tavallista isyyttä en saa kokea.

Lapseni olivat kumpikin terveen lapsen näköisiä,mikä välillä vaikeutti kaikkea moninkertaisesti.Toivoin välillä,että lapsemme olisivat jotenkin erilaisen näköisiä,koska silloin meidän ei olisi tarvinnut olla läsnä vanhempina niin paljon kuin jouduimme olemaan.

Meidän vanhempien taistelun ja omistautumisen ansiosta lapset saivat kuitenkin parhaat mahdolliset lähtökohdat kasvulleen.
Kukaan ei huolehtinut meistä vanhemmista,eikä kysynyt,kuinka voimme???
Alkusysäyksen jälkeen lapsemme jäivät vajaavaisuuksineen Ei-Kenenkään-Maalle ja niin jäimme me vanhemmatkin.

Minä en ole koskaan puhunut kenellekkään,miten raskasta oli olla isä?
Sanallakaan en ole sanonut kellekkään,miten vaikeaa minulla oli olla???

Minä luovutin kun sain tilaisuuden!
Minä olin Se Heikompi Astia ja Pienempi Ihminen.
Minä jätin perheeni ja otin avioeron ilman mitään syytä.
Minä en vaan enää jaksanut elää perheessäni.
Lasteni äiti vain ruoski minua eikä kannustanut sanallakaan.
Minä vain annoin saamatta mitään takaisin.
Minä olin ihmisenä loppu.

Miehen,Isän on aina helpompi lähteä perheestään ja jättää kaikki taakseen.
Elämä on rankaissut minua ihan ansaitusti tähän päivään asti.
Minä en anna itselleni tekoani koskaan anteeksi.
Se on Rangaistuksistani Suurin.

Poikani nukkuu tuolla sängyssäni.
Perjantaina vein tyttäreni konserttiin Helsinkiin.
Olen edelleen vanhempi lapsilleni ja osa heidän jokapäiväistä arkeaan.
Nyt meidän kaikkien on parempi olla!!!