Kuin Eino Leino,
mallaspeiton alta katsoo Se Aidompi Mies.
Tuuleen tuhka maalaa keltaisemman kuun,
Raadannan palkkana viheltää tyhjä teepannu.
Olemattomat haavat parantaa julma musteen leikki.
Sulkakynä keinuu mitättömän elämän aalloissa.
Isompi ihminen uskaltaa kyynelillään posket kastaa.
Mies Isolla N:llä pienuuttaan suureen ääneen huutaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.