Unessani.
Hiekkatie virtaa jalkojen juuressa varpaita metsäpurona koskettaen.
Harmaanruskea nauha viiltää vihreään tien mentävän reiän.
Ehkä juuri savettu tie tuoksuu kotituttuna nenään.
Joku pörisijä kutkuttaa siipisudilla korvaani.
Luonto huokailee humisten tuulessa omiaan.
Raakku ja Sirkku laulavat mokomat toistensa päälle.
Maaseutu viskoo luonnon päälle ihan omia helmiään.
Ammu haisee ja traktori rutajaa jossain.
Unessani.
Äänesi on niin viaton,puhdas.
Katseesi on niin pelottavan aito.
Olet niin liki lähellä.
Ruskeat arkana kysyvät silmäsi.
Kauniin punaiset huultesi kaariviivat.
Sysimustat auringonkoskettamat hiuksesi.
Unessani,
Metsänpuut ja sinivuokot,
Äänesi...
Vastaleikattu kevätruoho ja suvisauna,
Tuoksusi...
Puhut minulle päivänsäteen lähteenä pulpputen,
naurusi ujohelinä hyväilee minua mansikanmakuislla sormillaan.
Unessani,
Olet niin Kaunis,niin Minun.
Rintasi kuin käsiäni varten tehdyt.
Päivettynyt vatsasi täydellinen,
sopivasti vähän,pikkuisen naisen pyöreä.
...
Puhelimen kilinää...
Työpuhelin soi...
Herään arkeen...
Havahdun hetkeen...
Sinä katosit yöhöni,
jätit minut muistamaan.
Minun on elettävä tämä perjantai,
yksin vapaapäiväni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.