Mitä Kuuluu ???

Toissapäivänä,12.toukokuuta täytti poikani 18 vuotta.

Tuona menneen maailman tiistaiaamuna aurinko pilkisti juuri horisontin takaa,kun poikani tuli maailmaan.Nousevan auringon kajo kultasi synnytyssalin seinää,kun katselin kauhusta jäykkänä synnytyksen ihmettä.Kätilö pyysi poikani vihdoin synnyttyä vilkaisemaan kelloa ja sanomaan sen ääneen.Nostin katseeni kevätauringon ensisäteissä silmiäni siristäen sairaalan laitoskelloon ja se näytti viisareillaan 04.47. Pidätetyn itkun sotkemalla suulla vapiseva ääni sanoi kelloajan ja sydänmeni oli pakahtua onnentunteen alla.Rakastin tuolla hetkellä vaimoani enemmän kuin koskaan ja pientä omaa lapsenrääpälettäni katsoin ylpeän isän silmin.

Tuona keväänä toukokuun yöt olivat vielä pakkaskylmiä.
Muistan tosi hyvin,kuinka lätäköt olivat ihan umpijäässä ja nurmikot sokerikuurassa,kun hyppäsin pyörän päälle Keskussairaalan pihassa.
Kello oli vähän vajaa 9 aamulla,kun poljin onnenhuumassa läpi nukkuvan kaupungin.

Rakastan poikaani,lapsiani enemmän kuin mitään muuta.
Poikani alkutaipale oli tosi kivikkoinen ja monin vuodatetuin kyynelin kivetty.
Olen tosi ylpeä siitä,että pojastani on kuitenkin kasvanut mies.




Aikuisten rakkautta olen viime aikoina pohdiskellut paljon ja tuntuu,etten kykene enää rakastumaan,kiintymäään.Minun monta kertaa särjettyä sydäntä ei kyllä paranna enää mikään.Tietenkin minulla on vielä voimakas ihmisen ja läheisyyden kaipuu,mutta realiteettit pitää vaan uskaltaa tunnustaa itselleen.

Tamin kanssa puhuttiin paljon asiasta keskiviikkoyönä.Kaksi vanhaa herraa paransi maailmaa tuopin ääressä ravintola Birrassa jääkiekko-ottelun jälkipeleissä.
Monessa asiassa Tami oli oikeassa,minä en ole mitään ilman ihmistä lähelläni,enkä osaa olla yksin.Tietenkin tämä työn ympärillä pyörivä elämäni vaatii jonkun vastapainon.Sohvalla makoilu ja telkkarin katselu iltaisin yksin tuppisuuna pitkän työpäivän jälkeen ei korvaa ketään ihmistä.




Keskiviikko iltapäivällä sain vähän huonoja uutisia.Olin tiistaiaamuna käynyt olkapään magneettikuvassa.Olkaan pistetty varjoaine kipeytti käteni niin että en kyennyt käyttämään kättäni,siis sain vielä muutaman päivän sairaslomaakin.

Ortopedi sanoi,että siellähän se vamma on edelleen ja nivel turvonnut...
Keskulteltiin leikkauksen tarpeellisuudesta ja sanoin,että pidän kuntoani yllä pyöräilemällä ja nyt en pysty liikkumaan niin paljon kun haluaisin,koska käteni kipeytyy.Ortopedi sanoi päättäväisesti,että laittaa tulokset eteenpäin ja puukkoa olisi nyt sitten tarjolla!!!."Kahdeksan päivää siitä,kun saan käteeni maksusitoumuksen on sitten leikkaus",sanoi ortopedi ja sulki pikaisten lopputervehdysten jälkeen puhelimen.