Maybe The Last Real Friday 13th

Perjantai-iltana olen kahden vaiheilla,viitsinkö lähteä mihinkään juhlistamaan palkkapäivää?Kaupasta itse kärryihin hypänneet oluttölkit saivat mielen muuttumaan ja päätin lähteä vähän tuulettumaan.Mitään järkeähän siinä ajatuksessa ei ole,mutta minua ei kiinnosta yhtään taas yksi viikonlopun aattoilta sohvani vankina vaan tyhmistintä katsellen.

Alkuillasta hoidin isän velvollisuuksia.Kävin hakemassa poikani asemalta ja viihdytin tytärtäni.Pienessä naisessa alkaa näkyä naisellisia piirteitä.Neidistä näki kuitenkin,kuinka se tykkäsi kun kiusasin sitä sohvalla änkeemällä liian lähelle.Minä höpötin älyttömiä juttujani ja olin Tyhmä Oma Itseni,ja tytölläni oli hauskaa kustannuksellani!

Kämpilläni aloitin taas aina samalla tavalla toistuvat lähtörituaalit.Sukelsin vaatehuoneeseeni valitsemaan sopivaa metsästysvaatetusta.Ensin ajattelin olla sovinnainen dressman-mies.Valkoinen t-paita ja tummansininen denim-kauluspaita, tietysti ne tutut turvalliset farkut olivat ensimmäinen vaihtoehto.Ensimmäiset oluet,38special:n melodinen syvänetelän kitararokki saivat miut jotenkin niksahtamaan taas pikkusen pimeälle puolelle.Isänmaallinen leijona t-paita ja punainen casual-kauluspaita päätyi lopulta lapsekkaaksi pelipaidakseni.

Aran empivänä suuntasin suihkuun pohtien,miten tarkkaan jynssään itseni puhtaaksi ihmisten ilmoille?
Olenhan menossa kuuntelemaan Turun Lahjaa Suomalaiselle SankariHeville,KILPEÄ paikalliseen elämältä tuoksuvaan kansankuppilaan vai olenko ???

Ensipisaroiden kastellessa harmaita omiin suuntiinsa sojottavia hiuksiani ja maan vetovoimaan alistuneen keskikehoni olin vielä valmis tekemään kunnon pesun alustan pesuineen ja vahauksineen.Suomalainen mies sisälläni sai minut tekemään kuitenkin ainoastaan turvallisen peruspesun ihan kuin uhallakin.Hankasin ja hinkkasin vain ne strategiset paikat paraatikuntoon,kulkuset kiiltäviksi ja miehentuoksun pois.Enimmät nukkahaituvat karkoitin partakoneella naamastani.Kainaloon hankasin tule-luokseni-tuoksua ja leukaperiini pirskotin partavettä kuin heittäen kirsikan syötävän leivoksen päälle.

Olin valmis tien päälle,sopivan lämpöinen kuin Guinness-tuoppi parhaimmillaan.
Olin kastellut molemmat jalkani,siis kaatanut sisääni ne kaksi pakollista oluttölkkiä ihan kuin rasvatakseni itseni parhainpaan mahdolliseen iskukuntoon ja miehistä tyhmyyttäni todistaakseni.Mutta ennenkuin astuin ulos kämppäni turvallisesta sylistä,irrotin varovasti minulle niin rakkaat aivoni ja nostin ne varovasti kirjahyllyyni Mannerheim-kirjojeni viereen.

Minulle matka kävellen kämpältäni kaupunkiin on aina kuin alkusoitto suurelle tuntemattomalle.Minä pidän itse itselleni aina seuraa tuon retken ajan.IsoMies? ja KilttiJätti pitävät toisiaan miehekkäästi kädestä aina tuon muutaman peninkulman matkan.KilttiJätti ihailee valojen ja varjojen leikkiä harmaantuneen lumen pikkukaupunki- maisemassa.Isomies pysähtyy reteesti kadun varteen nenän näyttäessä tienposkeen päin.Oikean äijänhän on ihan pakko nostaa vähän jalkaa nousuhumalassaan ja jättää iso keltainen reikä hankeen,kuin merkkinä,että nyt ollaan tosissaan.

Joka kerta tuo Haikki vie minut kuitenkin aina samaan paikkaan.Vaellukseni aikana ajatukset poikkeavat monesti suunnitelmasta,kompassini neula hakee uutta suuntaa, mutta kuitenkin laivani kiinnittyy aina kotisataman laituriin.Leimaan kanta-asiakas korttini ja odotan henkilökunnan katsekontaktia.Minun ei tarvitse sanoa mitään,katseeni kertoo tarjoilijoiden hymyille tiskin takana jo tarpeeksi.

Olenhan juonut ensimmäisen olueni tässä ravintolassa melkein 25 vuotta sitten.Menneisyydessäni soitin alakerran diskossa monta vuotta levyjä ja kasvoin kisällistä mestariksi,innostuneesta pikkupojasta ammattiDJ:ksi.Noista ajoista ei ole enää kuin SE jäljellä vanhasta henkilökunnasta.

Rahastuskin sujuu kuin tuttua käsikirjoitusta läpilukien tiskin kulmalla ensimmäistä Guinnessiäni arasti kädesssäni hapuillen.Minulla ei aikuisen ikäisellä ole tuossa ravintolassa enää yhtään oikeaa tuttua.Seinänvierustalla,nurkkapaikalla minä vaan katselen ihmisten humaltuvaa pörinää ympärilläni ja ajattelen ihan yksin omiani. Vanhoja työkavereita on vasemmassa pöydässä.Nurkkapöydässä oikealla on naispuolisia baarikärpäsiä,kuulemma jo toista sukupolvea ihan kaksin kappalein.Parven keskellä nurkkapaikalla täysin palvellut baarituttuni viihdyttää nuorta hoviaan.
Minä heitän sanoja vasemmalle ja oikealle pakonomaisesti porukassa hengaillen.
Hymyilevät tuovat minulle tasaisin väliajoin aina uuden Guinnessin pyytämättä pöytääni ja alan seota laskuissa ja humaltuakin.

Pystybaariin valuu paikallinen ryhmä legal-alien-ystäviäni.Tämä ravintolan nurkka on nyt nähty.Menen vaihtamaan sanasen P-englannista,E-libanonista,L-irlannista kanssa.H-syyriasta ei muka tuntenut minua,vaikka moikkasin ihan naamatusten portsarin luona.Taidan olla tunkeilija porukassa tänä iltana,pakollisen smååltoolkin jälkeen painun takaisin nurkkaani kuuntelemaan humaltuvien kilpahuutoa.

...

Löydän itseni pian luovuttamasta takkia aikuisten +40diskon portsarille. Lipunmyyjätyttö on uusi ja yli-innokas,pelkää raukka minun livahtavan sisään maksamatta.Laivani keinuu jo vähän,alkoholi tyhmistää tyhmää mieltäni ja katse harhailee kasvojen meressä löytämättä yhtään tutun kasvoa.VaaleaKaunisNainen hymyilee minulle.Otan aulan oviaukosta tukea itselleni ja vaivihkaa katselen ympärilleni etsien tyyppiä,kenen kanssa vaalea kaunotar pelaa silmillään?Katseemme kohtaavat taas!Tuossa ihmisessä on jotain tuttua!Joku raapaisee tulitikun tyhjän kalloni humaltuneessa pimeydessä.Ryntään ihmeemmin ajattelematta halaamaan kauppiksen luokkakaveriani.

Huomaan olevani tosi päissäni!Yritän epätoivoisesti olla aikuinen,mutta turhaan räpiskelen epätoivoisena luuserina kaikkeni skarpaamalla.Minä en kykene kunnon keskusteluun,soperran vaan jotain meluun.Tunnustan LW:lle oikeesti siitä tykänneeni kouluaikaan,en vaan uskalla tunnustaa pitäneeni tätä kaunista silloin vain varanumerona.VaaleaKaunis LW on täällä luokkakokouksessa.Tuttu HE on samassa pöydässä ja vaihdetaan pakollinen sananen.Miesten keskeinen tavutettu örinä onnistuu paljon paremmin kuin aikuinen käytös naispuolista pöytäseuraamme kohtaan.

Tästähän tulee kummallinen ilta.Toinen ihastukseni kohde tulee ovesta sisään,LI kavereineen ja asettuu viereiseen pöytään.Kapteenillani on koko ajan enemmän vaikeuksia pitää laivani kurssissa.HE kehottaa minua viemään LW:n tanssimaan.Minä ajattelen taas pelkästään jalkojen välillä ja lähden pomppimaan tanssilattialle. Minun kengät ei luista yhtään,eikä nouseva aallokko helpota tukalaa tilannetta yhtään.Nolona LW saattaa minut yhden jälkeen jo takaisin pöytään.

Todellinen ihastukseni,minut jo turhan monta kertaa torjunut MA notkuu baaritiskin päässä lähellä tanssilattiaa.Pää jo hirmumyrskyssä keinuen kävelen MA:n ohi.Minä kenttävittuilen kevyesti ohimennen jatkuvasta tylyttämisestäni irvaillen.

Viimeiset epätoivoiset yritykseni olla paikalla ja läsnä tässä illassa,ravintolassa. Tarjoan LI:lle kavereineen oluet,yritän jutella vielä LW:n ja HE:n kanssa.
Kiinnostun ihan vieraista naisen näköisistä ja olen lipevä,tosi humalassa.
Häpeänkin jo itseäni.Minun on aika lähteä...

"Voi,kun voisin pyytää LW:ltä anteeksi käytöstäni tänä iltana???"
"Pirusti minulla kului tänään rahaa!!!?

Aamulla herään sängystäni alasti.Nukun päiväpeiton päällä pää huonossa asennossa.
Minulla ei ole huono olo.Kello on 15 vaille 10.Tietokone on päällä,miksiköhän???

Muistan etsineeni puhelintani kämpille tullessani.Hätääntyneen mieleni viimeinen älynvälähdys saa kaivamaan virkapuhelimen työtakkini taskusta ja soittamaan omaan numerooni.Ääni jossakin asunnon pimeydestä vastaa huutooni...

Poikani soittaa ja kysyy, monen aikaan saa tulla tänään luokseni???
Rakastan tuota aspergerinsa kanssa ikuista jaakobin painia käyvää lastani,mutta en osaa enää auttaa!!!

Perjantai-iltani opetti,että tämäkin tie on nyt oikeasti kuljettu loppuun.
Minä haluaisin niin löytää itselleni ihmisen,rakkauden.
Minä,raukka en vain osaa olla yksin.
Minä en pidä vanhoista tavoistani,mutta en tiedä osaanko muuttua? ...

Hyvää Yötä, Maailma !!!