Saahan sitä haaveilla, eikö saakkin???Mie olen aina toivonut löytäväni itselleni just sen ihmisen, kenen kanssa viihdyn ja voin jakaa elämäni ilman mitään kommervenkkejä.Viime vuodet on osoittaneet, että se taitaa olla täysin toteutamaton haave.
Jopa muutamat ystäväni ja "siskoni",AK pitää minua jo ö-mappiin hylätyltä!!!
16sta vuoden avioliiton lopettamispäätöksen jälkeen luulin,että minä tiedän mitä elämältä haluan ja en varmasti missään nimessä halua liikaa!!!
Voi,kuinka väärässä olin!!!Minun olisi vaan pitänut pitää tuosta tyhjästä tilasta kiinni ja olla vaan onneton,iloton ja tyhjä miehenkuori.Minä kun en enää muutamaan vuoteen löytänyt siitä parisuhteesta mitään.Pelkästään lasten takia minun olisi siis pitänyt jäädä!Miehenä minun olisi pitänyt ottaa kannettavakseni tuo aviomiehen rooli ilman läheisyyttä ja tunnetta,että minut hyväksytään tälläisenä kun olen???Minä olen syyllinen tuon elämänvaiheen loppumiseen,ei kukaan muu,sitä en kiellä!!!
Minä jos kuka tiedän minkälaista on olla epämies?Muistan aina Isäni katseen ja pettymyksen ääneen puheessa,kun minusta ei tullutkaan sotilasta,upseeria?Olin tosi järkyttynyt,kun ymmärsin, miten paljon odotuksia minun harteille oli kasattu ja miten suuren pettymyksen aiheutin?Isän mielessä syvällä sisällä,varmaan kuolemaan asti sairastin korvien-väli-skolisoosia ja olin vaan antanut periksi!!!
Minä (muunnelma 01.11.2009)
Sotilasta minusta ei tullut,
silti olen mustaa ja valkoista!
Runoilijaakaan minusta ei ikinä tule,
sillä en halua olla herkkä ja heikko!
Aikuistakaan minusta ei kasva,
sillä en halua olla kylmä ja kova!
Yksinäistäkään minusta ei enää tule,
sillä en ole enää yksin,minulla on joskus sinut!
Minun on ollut aina helppo lähestyä naisia ja päästä ihan jopa niiden kauniiden lähelle.Minulla ei ole ollut koskaan taka-ajatuksena mikään valloitus tai sitten seksi.Nyttemmin mietin,olisiko minun monesti pitänyt olla sittenkin enemmän äijä?Aktiivisesti pyrkiä vaan lähelle,ihan iholle ja saada tuo ihastukseni kohde kaadettua ja kohottaa lippu tuuleen valloituksen merkiksi.
Minä en ole mikään ruma mies,komeaksikin on sanottu!
Uupumukseni aikaan psykiatri sanoi monesti,että olen hyvin vahvasti läsnä kaikissa tilanteissa.Minun Isokokoni saa ihmiset helposti perääntymään, kokemaan minut negatiivisesti.Minussa on kuulemma temperamenttia, intohimoa ja spontaanisuutta.En tiedä,oliko tuo kaikki myönteinen palaute kuitenkin vain pep-talkia kohottamaan minun väsynyttä mieltäni ja vahvistamaan romahtanutta itsetuntoani.
Minä olen lukenut niin paljon,kuinka yksilöllisyys on nykyään muotia.Minusta tuntuu kuitenkin,että taustalla on voimakkaasti läsnä nuo perinteiset roolit ja arvot,mies ja nainen.Rooleista poikkeaminen on miehillä omituisuutta ja jopa homoutta, naisilla taas feminismiä ja machoilua. Valitettavan totta on,että monet naiset yrittävät niin kovasti olla meidän miesten kaltaisia ja kasvattavat äijämäisellä käytöksellään nämä inhottavat pallukat jalkojensa väliin, mutta millä hinnalla ???
Ajatus harhailee taas korkeimpiin sfääreihin....
Miksi minä en ole saanut itselleni ihmistä???
MaaMaa sanoi hyvin bloginsa kommenteissa hyvin lainaten jotain viisasta että" Etsimättä se löytyy helpoiten ja parhaiten"
Pettymykset ovat seuranneet toistaan. Ammattiauttajan sanat ovat osuneet valitettavan kohdalleen jatkuvasti.Olen kokenut kauhua,inhoa ja vihaa siitä,miten naisystäväni kokevat minut tuolla esiripun laskun hetkellä!
Niin julmia sanoja ovat nuo kauniinman sukupuolen edustajat sylkeneet naamalleni,että minä en koskaan voisi itseni niin tekeväni!
Niin julmaa käytöstä olen joutunut miehenä kokemaan,että olen ollut sen edessä täysin aseeton!
Ystäväni Tamin kanssa tuopin ääressä pohdittiin,minkälaisen hirviön Luoja saisi aikaan yhdistämällä nämä miesten ja naisten pimeät puolet!!!
Hirveää energiantuhlausta naisilta meidän miesten olemattomien taka-ajatusten etsiminen meidän miesten käytöksen,ajatusten takaa!!!Miehet on valitettavasti monesti niin yksinkertaisia ja harmittomia,miltä me tunnumme???
Luin Kodin Kuvalehdestä artikkelin ja huomasin,että naisten maailma pitää yllä illuusiota Meidän Miesten Maailmasta,eikä toisinpäin!Naiset odottavat meiltä miehiltä monesti tietynlaista käytöstä ja näin toimien vaan antavat energiaa miesten kylmään maailmaan.
Minä normeista poikkeavana olen yksi kärsijöistä.Minä jäin aikanaan neljäksi vuodeksi ja kahdeksaksi kuukaudeksi kotiin hoitamaan kahta alle kouluikäistä lasta.
Minä tein monta vuotta kaikki kotityöt perheessä,pikkupyykistä lähtien.Vaimo ei osannut edes käyttää pesukonetta.Kaikki tämä ihan vapaaehtoisesti ja ihan omasta halustani.Toisaalta yksi avioeroni syistä oli tämä kodinkoneenaolo,mutta vain siksi että olin itsestäänselvyys kaikille,vaimolle,lapsille ja kahdelle muka hyvää tarkoittavalle isoäidille.
Minun miehisyys ei ole yhtään kärsinyt valinnoistani vuosien varrella.Miesystäväni eivät kyseenalaista yhtään miehisyyttäni.Vartijan ja portsarin töissäni olen saanut lempinimen SHERIFFI ja urheilessa minua kutsutaan JÄÄMIEHEKSI,eikä lempinimi tule siitä kun olen pelkkä tossukka kypärä päässä tai sählymaila kädessä,vaan todella ihan päinvastoin!
Naisten kanssa yritän sitten olla pelkästään läsnä ja kohdella naisystävääni tasa-arvoisena ja oikeasti huomaavaiseNA.Olen hämmästynyt monesti kun minulta on kysytty mielipidettä vaikka siitä,minkä elokuvan haluan nähdä viikonloppuna???Jäipä aikanaan antamani,"Ihan sama... ",väärän vastauksen takia Mamma Mia-elokuva näkemättä Vihdissä ja kesäinen eväsretki Suomenlinnaan tekemättä.
Saahan sitä SILTI haaveilla,eikö saakkin???
Olipahan taas synkkää tajunnan virtaa...
I Can Drean About You, Can I ???
Good Night : )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.