Väsähtänyt : )

En muista, milloin aamuherätys olisi ollut näin "hemmetin" vaikeaa???

Aamuisin aina ensin minut herättää Monty Python:in" Always Look The Bright Side Of Life"-soitto kakkoskännykästäni..Nyt tuo hilpeä renkulallatus otti vain päähän,suoraan sanoen vitutti,niin kovasti harmitti herääminen.Minusta tuntui etten ollut nukkunut yhtään koko yönä.

Peiton alla tyyny-ystäviäni halaten vain odotin silmät kiinni kukonlaulua.

Loman jälkeen ensimmäinen työviikkoni oli tosi kiireinen.

Viikkoon kuului paljon ainoastaan vuodenvaihteessa tehtäviä yksitoikkoisia rutiineja!

Tylsiä rutiineja rikkoi mm. tuulessa ja tuiskussa tekemäni (eipä harvinaista tänä talvena!) henkilökunnan parkkialueen sähköliitäntöjen korjaukset.

Elämäntuoksua viikkooni toi tukkiutunut naisten mukavuuslaitos.

Talomme painavin työntekijä, kopiokone vammautui kesken kiireen keskiviikkona keskipäivän aikaan.

Paperinpainaja antoi kaikkeen tuottamaansa byrokratiaan pinkinpunaisen naisellisen sävyn.

Syytä kummaan mielenilmaisuun piti tutkia tarkoin tässä lahjomattoman puolueettomassa virastossa.

Minun oli ihan pakko kutsua ammattilaishuoltomies paikalle,sillä enhän minäkään ihan kaikkea osaa korjata!!!

Yhden taukotilan jääkaappi nuuhkahti, väsähti, rikkoutui korjauskelvottomaksi kesken viilentävän työnsä.

Maksaja (=byrokratiaa!) piti taistella hankittavalle kaapille ja löytää joku hankkimaan uutta?

Vihdoinpa kodinkoneketjun pakettiauto kurvasi pihaan ja uusi blodin linjanedustaja tuli taloon.

Minua puolet pienenmän miehen kanssa kannoin kaapin portaita ylös.

Minun kävi ihan sääliksi raavasta pikkumiestä.

Purin koneen kuljetustuistaan,vaihdoin ovien kätisyyden ja asensin aparaatin paikoilleen.

Opin taas jotain uutta asennushommistakin !!!

Nyt saavat paljon vartijat säilyttää ruokiaan viileässä!

---

Viikonlopun alla minua taas operoitiin.

Toista kymmentä luomea nipsailtiin pois olkapäistä ja hartioista.

Suurin pikkurillin päänkokoinen luomi leikattiin rintakehästä solisluun päältä.

Inhottavinta koko operaatiossa on normaalisti puudutuspiikkien pistely.

Tuo neulominen sattuu paljon enemmän kuin itse leikkely.

"Enpä ole täysissä sielun- ja ruumiinvoimissa tuntenut näin kovaa kipua!"

Puristin hoitopöytää molemmin käsin niin kovaa kuin suinkin jaksoin.

Suljettujen silmieni kulmista valuin kyynelvesi pieninä puroina.

Enemmän kuin polttavaa, enemmän kuin repiraastavaa oli kipu, jota tunsin !!!

"Taitaa olla liian mietoa taas tämä tämän merkkinen puudutusaine",toteaa lääkäriystäväni lakonisesti.

"Ei se ole enää kuin vähän kiinni kulmastaan!", lääkäri yrittää tukea minua kestämään.

Loput kymmenkunta luomea saksittiin nopeaan tahtiin irti minusta.

Paarman puremia, ampiaisen pistoja... !!!

Tikkien ompelu tuntui enää vain kivuliaalta.

Ompeleiden pistot,langan liike nahan alla tuntui inhottavan pahalta.

Kymmenen pientä tikkiä laskin rintakehästä löytäväni kylpyhuoneen peilistä kurkkiessani.

Nytkin maanantaiaamuna työpöytäni ääressä istuessani, ovat kämmenet vielä hiukan kosketusarat perjantaisesta kiiraspuristuksesta.

Miksi minulle käy nykyään aina näin ???

---

Ostin itselleni palkkapäivän kunniaksi dixikameran.

Olen kyllästynyt kännykällä muka-kuvien ottamiseen.

Monet kännykkäkuvista ovat epätarkkoja ja epäonnistuneita.

Ehkä minä en vaan osaa käyttää kameraani oikein.

Tietenkin käytän vielä kännykkääni ainakin yöllisten seikkailujen ikuistamiseen.

Oikealla kameralla pääsen nyt ottamaan aitoja valokuvia ja pääsen muokkailemaan niitä koneellani mielin määrin.

Katsotaan nyt vaan,miten innostun asiaan ?

vai riittääkö into nyt oikeaoppiseen kuvien käsittelyyn ?

---

Perjantaina pakotin itseni taas kävelemään Guinnessille kantapaikkaani.

Sanna oli taas niin iloisena minua vastaanottamassa hymyllään.

"Miksi Kaitsu ei ole Lampun ovella?" tuumiskelin,mutta enpä uskaltanut vaimolta kuitenkaan kysyä.

Carina valutti minulle ensimmäisen tuopillisen ja istahdin looshiin katselemaan ihmisiä.

Pärisevä puheensorina särki melkein korvia.

Vanhempaa porukkaa on tänään liikkeellä.

Kolmen tuopin verran jaksoin katsella pörrääviä baarikärpäsiä.

Oman tutun turvallisen reittini perjantai-iltana kuljin.

Tuttu varaosamyyjä saarnasi minullle asiaansa Hempan tiskillä.

Maija tarjoili minulle neljännen tuoppini ja vaihdettiin kuulumiset.

Parkissa minulle juotavaa kaatoi Mari, mukavantuntuinen uusi tuttavuus.

Pidin hänen piilottelevasta hymystään tosi kovasti.

Neiti on jostakin minulle tuttu,ihmettelin otsarypyssä itsekseni ja mistä tiedän nimen ???

X-miesystävä on kuulemma toisen meidän virastonhommissa,kertoi minulle varoen.

Ei auta tuokaan tieto yhtään,kun en vaan muista,niin en ja en !!!

Muutakin harmaata minulla on päässä kuin hiukset.

Luikuri pyöri Montussa kukkona tunkiolla ja tanssilattialla.

Baarin Jenni ei vaan pidä minun viiksistäni.

Itsekkään en ole nenänaluskarvoihini ihastunut, mutta olen vaan liian laiska...

Kotimatka tuntui pitkältä lopumattomalta marssilta, niin väsynyt minä olin työviikon jälkeen.

Ihan suoraan minä kömmin peiton alle ja vaivuin uneen...

Aamulla vaatevana reunusti polkua ovelta alko-oviini.