Few Passing Moments - Ohimenneitä hetkiä : )

Juoksevaa muistojen likaamaa hiekkaa tiimalasissa.
Aika kovaa pusertaa tietämättöminä kiiruhtavia orpoja lapsiaan.
Oman menneisyyteensä pakottaa kokemattomat hukuttautumaan!

Yksinäistä itsemurhaansa,
ankaraa kuolemaansa tekee hetki hetkisen perään.

Puhtaanvalkoinen,
harsoinen vaippa kuin takorautaa,
pysähtynyt sijoilleen odottamaan huokaillen uutta aikaa.

Auringon Jumalalta julma kuiskaus,
kutsu viimeiselle matkalle vierasta kotia kohti.

Kuolema herättää repaleet henkiin,
unohtaa tuhannen tuulen syliin.

Vitivalkoinen muuttuu läpikuultavaksi uduksi,
elämän ylläpitäjäksi,
hiekanjyvä julmaksi repiväksi tuuleksi,
kiusaksi,
pettymyksen myrskyksi elämän silmille.

Lennän alla anteeksiantavan taivaan,
siniharmaan suolammen pinnan.

Syöksyn läpi säälittömättömän jään,
sysimustan sametin,
katuvalotähtien tuikkeen.

Leijailen kauas pois,
avaruuden äärettömään ääreen.

Vaellan yllä onnellisten pilvikatujen.
Putoan ohi kertomattomien satujen & tarinoiden.
Katselen läpi menneitä,
haalistuneita kuolleiden perheiden valokuvia!

Kuljen kontaten,
Hengitän tukehtuen,
Elän kuollen joka hetki.

- omistettu MaaMaalle -