Otin taas karkin suuhuni.
Raskas työviikko vaatii veronsa.
Selkä on kuin tulessa.
Yksi särkylääke on kyllä pieni hinta hyvin tehdystä työstä.
Onneksi tavalliset särkylääkkeet tehoaa taas.
Taivas vihmoo vettä.
Pikkukeittiöni ikkunan ulkopuolella tuuli puhelee koivun lehdissä.
Ajatukseni seisoo kuin sadevesi tynnyrissä kesäkuumalla.
Eilen illalla olin taas liikenteessä.
Minulla pitäisi kai olla krapula,edes nyt jonkinlainen.
Puolikas S.C. pullo keljuilee hyllyllä tuossa selän takana.
Yössä minun piti olla todistajana oikean elämän draamalle.
Professori H. koetteli slovakkialaisen vaimonsa kestokykyä.
Jo toista kertaa piti olla saman näytelmän,tragikomedian todistajana.
Hiukan olen katkera elämälle roolistani sivustakatsojana.
Vain kainaloa me vanhat harmaatkin vaan kaipaamme.
En jaksa ymmärtää nuorten ihmisten epäilyä ja pelkoa oman elämän edessä.
Käsillä tekeminen ei anna helposti mammonaa,saati sitten mainetta.
Ihminen,jolla käsintekemisen taito,ei uskalla luoda,en ymmärrä!
Tapaamani nuori nainen,kivisepäksi valmistunut,kai arkailee elämänsä edessä.
Sari-siskonikin etsi tosi kauan itseään.
Nyt on taideaineiden opettaja.
Minä en ole mikään sanomaan mitään!
Minä annoin taas yhden mahdollisuuden mennä ohi odottamaan ensi vuoteen.
Minusta olisi mukavaa löytää omat kirjoittamisen rajani.
Minä en vaan uskalla,en enää!
Aion kyllä kirjoittaa kirjan,niin olen monesti uhkaillut.
Minä en aio kirjoittaa mitään suurta.
Laitan vain elämäni kirjoihin ja kansiin.
Teen sen ihan vaan piruuttain : )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.