Kesää Odotellessa : )

Sinä,
Tunsimme jo koulussa.

Olit ihan uppouusi oppilas meidän luokalla,
Opettaja laittoi sinut pulpettiin viereeni istumaan.
Pojat nauroivat minulle,punastuin ihan korvia myöten.
Vatsaakin pikkuisen nipisti!

Me istuttiin vierekkäin aina ihan hiljaa!
Minä keräsin rohkeutta sanoa sinulle hei!
Katselin sinua paljon ihan sipisalaa ettei kukaan vaan huomaisi!
Sinulla oli paksut letit,paljon pisamia ja veikeä pikku hymy.


Eräänä aamuna et enää tullut kouluun,
ja pian unohdinkin minkä näköinen olit???

Lensit taivaaseen,
kuolit,olit ollut vakavasti sairas!
Sinulla oli epilepsia,tuo sana oli minulle ihan kuin taikasana,
Olisipa minullakin jotain noin jännännimistä ???

Ajattelin itsekseni sinua,
surun pala nousi pienen pojan kurkkuun ja kyynel kiipesi poskelle...


Sinä,
Ikuisesti Poissa,
Meidän luokkakuva,
tyttöjä ja poikia,
mollamaijoja ja rasavillejä.
Sinua ei ole kuvassa,mutta kuitenkin olet mukana,
läsnä,ihan edessä ja takana takarivissä.


Tämä Hetki,
Törmäsin taas sinuun.

Minä vaelsin yksin itseni kanssa
etsimässä vastauksia ilman oikeaa,väärää.

Minä olen Tähdissä Vaeltanut Yönratsastaja.
Minusta on taidolla kerrottu tarina,
kuin mausteena muutama onnenhetki.

Sinä laitat minulle siivet selkään.
Elämän arpiini hierot tietämättäsi hapanta hunajaa.
Minulle tarjoat rosoista kultamaljaa,
salaa annat avaimen pakoon.

Sinä pidät kivestä,
kylmästä arvoituksesta sen sisällä,
rohkeilla käsillä on vain taivas rajana.