It´s Twilight Time and Very Late"

Tämä kaksipäiväinen työviikko kului tosi nopeaan.Työmotivaationi oli kyllä vähän niin ja näin,mutta hoidin kyllä hommani kiitettävästi.Tänään töiden lomassa henkeä vetäessäni huomasin,että minulle oli rekisteröitynyt toinenkin lukija tänne blogiin.

Tuo huomio sai minut pohtimaan,miksi oikein tätä kirjoitan?Ihan rehellisesti pitää tunnustaa,että alkuperäinen syy oli kyllä hyvinkin itsekäs.
Minulla oli ajatus tehdä tästä blogista kahden viimeisimmän epäonnistuneen ihmissuhteeni syvä analyysipiste.Näillä riveillä minun piti opettaa itseäni kävelemään.Tässä minun piti repiä auki haavat ja lääkitä ne järjellä.Olen jo sen ikäinen,etten minä enää jaksa enää räpeltää ihmisten kanssa ja tulla aina uudelleen väärinymmärretyksi.

Minä en tiedä,onko tämä maailma nykyään epärehellisempi kuin aikaisemmin?Olen kuitenkin päättänyt ottaa rehellisyyden ja aitouden pysyviksi elämänarvoikseni. Kahden päättyneen ihmissuhteen perusteella minun pitäisi kyllä tehdä aivan toisenlaiset johtopäätökset ja opetella kieroilemaan paremmin.Aamulla herätessäni minun pitää kuitenkin pystyä katsomaan peiliin kirkkain silmin.Minä en ole täällä tekemässä itsestäni mitään pyhimystä.Minä en vaan ymmärrä,minkä muun varaan voi rakentaa kestävän ihmissuhteen kuin rehellisyyden ja aitouden.

Tämän blogin piti olla se paikka,missä minä käyn elettyä elämääni läpi?Toiveissani oli myös tänne harhautuneiden lukijoiden kanssa käydä vuoropuhelua ja oppia siten tuntemaan itseäni paljon paremmin.

Kun on paljon sanottavaa, eikä ole ketään kelle sen sanoo???
Muistinkohan oikein tuon puhkimiettimäni tämän maailmani alaotsikon???

Toivoinhan minä myöskin näiden sanojen tässä myös mainostavan minua ihmisenä.Ehkäpä joku yksinäinen nainen harhautuisi tänne ja kiinnostuisi ihmisestä tässä näppäinten ääressä???

Tällä istumalla yksinäisyyden karkoitus on kyllä se perimmäinen syy tämän kaiken takana.Minä halusin myös herättää henkiin tämän vanhan taitoni kirjoittaa ja katsoa vieläkö saan sanojen virtamaan entiseen malliin.Joskus muinaisuudessa Jussi K. nauroi minulle päin naamaa kun sanoin olevani hyvä kirjoittamaan.Ehkä tuossa tilanteessa se oli virhe sanoa se ääneen, kuullostikohan se leuhkimiselta???

Nyt taas tuntuu,että puronsolina vaimenee...

Kaadoin äsken itselleni tämän vuoden ensimmäisen oluen.
Tumman ruskea ystäväni seisoo tuossa pöydän kulmalla kannettavani vieressä. Ajatusteni hengähdystauoilla nostan tuopin huulilleni ja annan jääkaappikylmän juoman hyväillä väsynyttä mieltäni...

Kello on näköjään kaksikymmentä vaille kolme lauantaiaamuyöllä.
Kenny G:n levy soi hiljaa taustalla...
Olutta on vielä yli puolikas tuoppi juomatta...

Nyt mie meen, ÖITÄ !!!