Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.Minulla alkaa toivottavasti ikilentsu vihdoin helpottamaan,kiitos hevoslääkekuurin!Lähden kohta kävelemään vanhaan kotiin päin ja haen autoni pois päivähoidosta.Tosi mukavaa päästä raittiseen ulkoilmaan kävelylle,pakkastakin näyttää olevan ihan ihmismäisesti.
Painokin on tippunut muutaman kilon tässä sairastaessa.Ruoka ei ole maistunut,mutta olen pakottanut itseni lipittämään pussikeittoja energiaa saadakseni.Tuo yhden kaupparyhmän gourmet-keittojen tarjous on pitänyt minut hyvin hengissä.
Kaupunkiin päästyäni suuntaan varmaan taas kirpputorille etsimään klassista musiikkia ja vanhoja kirjoja.Sarjakuvalehtiäkin keräilen,mutta ei ole osunut kohdalle pitkään aikaan yhtään tosi löytöä.
Huomenna pitäisi taas palata työn ääreen.Onneksi työviikko on vain kaksi päiväinen.Minulla riittää silloin sopivasti puuhaa,enkä toipilaana väsy liikaa.
Täällä netissä seikkaillessani olen törmännyt mielenkiintosiin ihmisiin.Yksi maahanlöyty kaunis persoona kiinnostaa minua tosi kovasti,ehkä liikaakin?
Kovin ovat tuon ihmisen kirjoitelmat vain synkkiä ja alakuloisia.Kaiken pelko tuntuu olevan suurin peikko syvällä taustalla.Itselleen armon antaminen ja tarpeeton tyhjien kysymysten asettaminen on tuntuu tämän ihmisen suurin ongelma.Ei kaikkeen elämässä saa vastauksia,pitää silti uskaltaa elää ja tarttua hetkeen!!!
Minunkin pitää lopettaa taas turhan pohtiminen.Minunkin pitää tyytyä vaan siihen, mitä minulla on,eikä haaveilla turhia.Sulkakynä & pehmeä ajatustenvirta pitää piilottaa taas arkisen yöpöydänlaatikon pimeään nurkkaan ja unohtaa tyhjänpäiväinen haaveilu.Naiivin romanttinen hempeily vie minua taas harhapoluille ja menetän taas tämän miehisen jämäkän otteen elämästäni.
Kello käy.Läppäri lopetti näköjään päivityksen tekemisen,niinpä voi laittaa sen kiinni.Työnnän ystäväni piiloon lipastooni,enkä taida kaivaa sitä esiin kuin vasta perjantai-iltana.
Suutuin juuri,olen tosi vihainen itselleni.Tämän bittimaailman uumenissa on blogivarastossa kaksikin juttua julkaisua odottamassa.Kumpikin töherrysyritelmä on jotenkin täysin raakileita ja olen työstänyt niitä molempia jo muutaman päivän. Osaisinkin vaikka tehdä noita hienoja kortteja???
Tuossa lipastoni sivussa on puolen tusinaa ryppyisiä lappusia täynnä raapustusta.
Nuo sanat raavin oluen avulla päästäni ulos silloin kun olin lähdössä viimeksi retkelle yöhön...
Minulla olisi niin paljon sanottavaa myös tietylle ihmiselle hänen ajatuksistaan, mutta sanat eivät vaan tule kyllin ehjinä ja johdonmukaisina ulos maailmaan.Minä taas jotenkin onnun mielessäni.Haluaisin niin tarjota lohduttavilla sanoillani tuolle utuiselle ihmiselle sen olkapään,mihin nojata ja luottaa...
Siinä se ristiriita!Itse minä käyn jaakobinpainia itseni kanssa.Olen aina ollut itseni suurin kriitikko ja tuon ominaisuuden olen siirtänyt jopa pojalleni verenperintönä.Kuin kaksos-horoskooppi-merkkini sanelemana elän kahtena eri persoonana,musta-valkoisena perisuomalaisena machosarkasmia suoltavana miehenjörönä ja pohdiskelevana kiltinherkkänä jättiläispehmonallena.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.