Rikollista toimintaa ...

Tuossa yläpuolella kuva rikospaikalta useiden ilkivallantekojen jälkeen. Oheinen kuva otettu sunnuntaina viimeisimmän kohtaamisen jälkeen

Tällä hetkellä olen järjestelmällisen kiusanteon kohde.Ensimmäisen kerran tämä terrosristiperhe kävi kimppuuni lähes heti muutettuani tähän nykyiseen asuntooni. Kevään korvalla tämä hunnilauma aloitti rikollisen toimintansa. Lähes joka kevätpäivä tämä porukka kävi omaisuuteni kimpppuun ja härnäsi minua muutenkin.

Neljä-viisi perheenjäsentä riehui asuntoni keittiön ikkunan ulkopuolella aiheuttaen tuhoa ja sotkua.Kun kävin puolustamaan omaisuuttani,niin usein nämä kriminaalit siirtyivät parvekkeelleni nyppimään vaatimatonta yksinäistä keväänmyötä kasvuun pyrkivää parvekekukkaani ja/tai nyhtämään lepotuolieni pehmusteiden nyörejä.Pahimmillaan tuon raggariporukan aiheuttamat tuhot oli ihan nähtävissä nurmikolla ja pihalla asuntoni alapuolella.Tuuletusikkunan raitisilmasuodattimesta noiden pahantekijöiden repimät valkoiset nöyhtäpalat sotkivat parvekettanikin.

Meteliäkin tuo mafia piti huutamalla kovaäänisesti toisilleen ja kolistelemalla, naputtelemalla keittiöni ikkunan ulkopuolella aamuauringon noususta illan viime tunneille.

Lopulta minun piti antaa periksi ja poistaa vastentahtoisesti keittiöni tuuletusikkunasta raitisilmasuodatin.Minun piti siis unohtaa asunnon tuulettaminen ja ikkunan jatkuva aukipitäminen pysyvästi.Tuon tehtyäni samperin sortin sakki jätti minut hetkeksi rauhaan.

Viime viikkoina lähes vuoden tauon jälkeen on taas salamyhkäinen tuhonteko ja pienen kiusaavan metelinpito alkanut uudestaan.Minä en tiedä pyrkiikö tuo moraaliton porukka nyt sisään asuntooni,koska salamyhkäisen pikkuhiljaa he repivät rikki tuuletusikkunan hyttysverkkoa.Minä en kyllä ole onnistunut tavoittamaan ketään itseteossa!!!

Sunnuntaiaamuna istuin koneellani kaikessa rauhassa ja lueskelin tuttuja blogeja.Yht´äkkiä minulle tuli tunne,että minua tuijotetaan.Jähmetyin pikkukauhusta niskakarvat pystyssä,iho possunlihalla paikalleni.Ajattelin,että se oon taas minun neuroottisen väsyneen mielen tekosia ja jatkoin pian rauhoituttuani netin tutkimista.

Pieni napakka ääni kantautui nyt korviini.Nousin ylös kuuntelemaan tuota ihmeellistä käskevää ääntä,kävelin ruokapöytäni luo ja katsoin varovasti empien ulos parvekkeelleni.Joka paikassa oli ihmeteltävän hiljaista,läheisiltä kaduiltakaan ei kuulunut liikenteen ääntä.

Taas kuului tuo määrätietoinen käskevä napautus.Istahdin kuitenkin taas koneeni ääreen ja aloin tutkia englannin-liigan lauantain lopputuloksia.Hetkisen päästä ihon pintaan nousi jälleen se tunne,että minua tuijotetaan.Tällä kertaa tunsin vasemmalla poskellani pistävän katseen poltteen.Käänsin varoen katseeni tuon karmivan tunteen suuntaan.

Siinä hän oli!Hän tuijotti minua lainkaan pelkäämättä.Rohkean vaivattomasti hän roikkui tuuletusikkunan ritilässä.Katseiden kohdatessa hän kallisti uhmakkaasti päätänsä kuitenkin kokoajan pelotta minua suoraan silmiin tuijottaen.Aika tuntui pysähtyvän!Eleillään ja olemuksellaan hän tuntui näyttävän minulle,että hän on perheensä pää.Kooltaan hän on selvästi muita perheensä jäseniä suurempi ja varmaankin fysiikaltaan näitä muita varmasti paljon vahvempikin.Ääneti patsaaksi jähmettyneenä minua vieläkin tuijottaen,näytti hän sanovan minulle,Olemme Nujertaneet Sinut!!!

Pirun hävyttömiä nuo TALITINTIT !!!
Ne ovat voittaneet ensimmäisen taistelun,mutteivät koko sotaa!!!

(alapuolella oleva kuva lainattu Bissen Buduaarista ihan ilman lupaa)