 |
| Technics:en DJ-levysoitin : ) ja ihan ikiomani : ) |
Yksi suurista haaveistani on toteunut.
Minä en ole voittanut lotossa miljoonaa vaan saanut omistukseeni unelman.
Ohimennen eräänä aamuna työkaverin kanssa jutellessa tuli puheeksi DJ-ajat kaukaa menneisyydestä.
Kerroin,miten paljon olen yrittänyt löytää itselleni ammattilaislevysoitinta ja miten paljon ne maksavat uutena?
Työkaveri sanoi yllättäen omistavansa yhden ja isällään on toinen.
Innostuin ja tein tarjouksen yllättäen ulottuvilleni asetetusta kultahipusta...
Nyt parin viikon odotuksen jälkeen minulla on nyt jokaisen DJ-ykköstyökalu,Technics:en levysoitin.
Ensitöikseni jouduin korjaamaan uudesta lelustani virtakytkimen ja vaihtamaan sekä virtajohdon että liitäntäjohdon.Kauppahintaa pitää vielä vähän neuvotella,maksoivathan tekemäni korjauksetkin jotain?
Minulla on nyt käytössäni jokaisen vannoutuneen musiikkidiggarin ykköslaite.
En malta odottaa ensimmäisiä biittejä Brothers Johnson:in Stomp:ista tai Stone City Band:in Stay The Night:ista....
Kesänaattona ilman vaivaa ( versio I )
Harmaita viivoja monella kierteellä.
Ruttuinen pala vihkopaperia.
Hentoja siniruutuja sikinsokin.
Sekamelskaa hajamielisesti.
Kesä tulee,olenko valmis ???
Paidankaulus jo nyt hiestä märkä.
Kolmen viikon päässä odottaa ehdonalainen vapaus.
Puistonpenkki on jo paikallaan.
Talvi kantanut kirjoja jokapaikkaan.
Mukavaa seikkailla taas mielen mukaan.
Pakoon juosta ilman kiirettä.
Ihan vaan olla ilman ajankulua.
Mustia merkkejä vinoinpinoin tolkulla ja ilman.
Kovissa kuorissa pehmoista puhinaa ja hihitystä
Pehmeitä painettuja sinua muka suurempina variksenvarpaina.
Kesähattu päässä lippavinossa.
Niska palanut kebabiksi miedolla kastikkeella.
Sanni Sataman päättää suvipäivän ja tukkii suun pannukahvilla & vetypommilla.
- "Äiteelle" 2.6. 2011-
Nykyisin ihmisten välisessä kanssakäymisessä viljellään paljon fraaseja.
Tyhjää täynnä olevilla sanoilla kuvaillaan omia tuntemuksia näennäissyvällisesti.
Monesti loukkaa enemmän tyhjien sanojen käyttö kuin karu todellisuus niiden takana.
Ihmiset ovat toisilleen kertakäyttöisiä.
Nykyarjen rytmi ei anna ihmisille kärsivällisyyttä tutustua toisiinsa.
Ihmiset ovat itsekkäitä, eivätkä halua ajatella muita kuin itseään.
Viime aikoina olen paljon miettinyt,mitä kaikkea on onneni tiellä?
Ryhmyisen leukani olen saanut nostettua synkän kuilun reunan yläpuolelle.
Katse on kohonnut paikallaan polkevista askeleista jo kohti tulevaa.
Kuitenkin ajatukseni ovat päiväni viimehetkinä usein sysimustia.
Totta, ihmistä minäkin kuitenkin vain kaipaan
Rohkeuden tutustua ihmisiin olen kokonaan menettänyt.
En pelkää pettymyksiä, enkä ihmisiä.
En vain halua tuhlata energiaani mihinkään turhaan.
Ollaan vain ystäviä !!!
Jäätävän kylmä lause, eikö ???
Usein sanotut sanat niin minulle ja liian monille !!!
Rakkautta en enää etsi,vaan kumppania kaipaan !!!
Enpä tiedä,ehkä,en enää ???
 |
| Poikani ja Kotiteollisuuden Hynynen |
Olen päässyt taas palaamaan omaan arkeen.
Ruuanlaitto kämpillä ja teen hauduttaminen sujuu taas vanhaan tuttuun malliin.
Enää en unohdu hajamielisenä sohvalle Emmerdalen-lumoihin kesken ruuanlaiton.
Aamuteestä ei tule enää parkinmakuista.
Työviikkkoni jälkeen eräänä perjantai-iltana kumipyöräni kuljetti minut tuttuun tavarataloon.
Vihdoinkin ymmärsin raahautua tuon kauppaliikkeen elektroniikka-osastolle.
Silmäni osasivat likiriemuissaan hakea katsellaan kauan tarvitsemaani pikkuasiaa,
Tavarapaljoudesta ja monien samanlaisten joukosta löysin kauan etsimäni tarvikkeen.
Taas pirteä piipitys täyttää asuntoni joka sopen ja pölypalleron.
Iloisena kiiruhdan pikkukeitiööni ja vaimennan sormenpainalluksella komentavan kirkunan.
Riemukkaan oranssi appelsiinin näköinen keittiöajastin on palannut helpottamaan elämääni.
Paristolla olen puhaltanut henkiin oman pikkuapulaiseni.
Niin pienestä kiinni on aikuisenmiehen arjen kulku.
Onnellinen olen kun hajanainen hajamieli vihdoin muisti hankkia pikkupariston tuohon minulle kaikista tärkeimpään keittiökoneeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.