Vietän kolmatta päivää talvilomaani.
Minulta vei oman aikansa ennenkuin opin ottamaan löysin lomalaisen rantein.
Tänä aamuna herätessä oli vihdoin rento ja levännyt olo.
Tappopakkasten jälkeen on mukavaa,kun pääsee ulkoilemaan.
Se oli 6-7 viikon pituinen jakso yli 30 asteen pakkasia öisin.
Aamulla herätessään olin aina kylmän kauhusta jäykkänä.
Ulkolämpömittari tietokonepöydän yläpuolella kertoi aina jäätävän totuuden.
Viime viikko oli kaikella tapaa tämän vuoden huonoin.
Työssä paloi totaalisesti pinna turhaan pomotukseen
Erään ihmisen oli ihan pakko näyttää minulle paikkani,olla muka esimieheni.
Tiedänpä,nyt ettei tämä virkamies palvele tuota pikkuleimasinta kuin nuo pakolliset kuviot.
Viime viikolla x-vaimo ja tytär riitelivät keskenään enmmän kuin kerran.
Tavaroita lensi ja vertakin tuli,kuulin!
X-puolisoni äitiyttä ja diplomaatin taitoja en kyllä arvosta pennin vertaa.
Kuultuani puhelimessa syyt sotaan,pystyin vaan epäuskoisena pudistelemaan päätäni.
Olin surullinen ja masennuinkin kovasti.
Yökin ja toinenkin meni miettiessä ja itsesyytöksissä pyöriessäni.
Viime lauantaina oltiin pojan kanssa jääkiekko-ottelussa.
Pelin jälkeen menin saunomaan vanhaan kotiin.
Kotiinpäin lähtiessäni avasin hölmöyttäni suuni vain puhuakseni x:sän kanssa tulevasta lomastani.
Teini-ikäinen tyttäreni huuteli turhia väliin ja kiroillen otti kantaa sanomisiini.
Istuuduttuani kotisohvalleni kävin pitkän tekstiviestien vaihdon poikani kanssa.
Huomasin sohaisseeni ampiaispesää...
Huokaisin syvään ja avasin telkkarin ...
Syvälle juurtunut naiivihölmöyteni sai minut ottamaan yhteyttä erääsen ihmiseen.
Ajatus minulla oli kai esitellä piilottelevaa puoltani ja tehdä itseäni jollain tapaa tykö.
Perhemyllerrysten keskellä jälkiviisaana olisi ollut parempi jättää vain tuokin viestittely tekemättä.
Ontuvin elkein ja hapuilevin sanoin yritin selittää tuolle ihmiselle omaa elämääni ja arvostuksiani.
Eräänä aamuna oli kännykässäni sitten kysyvä tekstiviesti," mikset voi olla minun ystävä ? ? "
Minä vain en enää taida uskoa ystävyyteen.
Ihmiset ovat jättäneet minut niin monesti yksin elämän kriiseissä.
Totuus taitaa olla,että olen liian ihastunut ja kiinnostunut ollakseni vain pelkkä ystävä.
Hereilläkö ???
Kello on 6.02.
Heräsin kesken levottomien unien.
Niska ahdistuksesta hiki märkänä.
Sinä pyörit ympäri harmaata sekopäätäni,
perkeleesti sinun kyntesi raapivat minun kovan kalloni sisäpintaa.
Tämä kyllästynyt miehen raato ei ymmärrä oikein itseään
ja peilistäkin tuijottaa takaisin rujot vanhat kasvot.
Väsymys riipii vaivaista mieltä.
Vessaseireeni kutsuu aamuletkulliselle.
Raskaat ovat reppanan askeleet vesilastissaan.
Unikylmä vapisuttaa isoa miestä.
Tuhannen kanan liha peittää pulleaa nahkaa.
Raavin,rapsutan ja pöyhin alakuloista mieskuntoa.
aamukasteisia munia ja kurttumakkaraa.
Eilen minun piti pyytää anteeksi.
Hammasharjan siilinpiikkeihin laitan tahnaa.
Eilen join muutaman oluen ja pari karpalolonkeroa.
Parranajokonetta kuljetan pitkin turpeita kasvojani.
Eilen keräsin repaleisena rohkeutta sohvani sylissä.
Deodoranttia pyyhkäisen molempaan kainaloon.
Eilen vaelsin kaupunkiin vain sinua etsimään.
Partavedellä kiillotan raastettua leukaani.
Katse kohtaa katseen suihku-usvaisessa peilissä.
Tänäänhän onkin vasta lauantai,
enkä perjantailta saanut armoa,en minkäänlaista.
- 4.3.2011 -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.