Pitkän hiljaisuuden jälkeen ... sananen tai kaksi ...

Suuren suuni ja liikaa pohdiskelevan mieleni vuoksi olen yhtäkkiä saanut paljon satunnaisia kävijöitä tänne ystävääni, tajunnanvirtaani,koskeni kuohuille.

Viime viikon tiistaina suomalaisen raskaaniskelmän rokkikukko Hynynen puhui kaupunginkirjastossa kirjoittamisesta,sanoittamisesta ja paljon itsestään.Istuuduin suuren lainausalin takaosaan vain olemaan hiljaa. Ajattelin tarkkailevani kuuluisaa puhujaa selvittääkseni itselleni viimeinkin,onko Jouni H. tosissaan vai tosiaan roolissaan.Ihan huomaamattani olin yksi aktiivisimmista paneelikeskustelun tapaiseen tilaisuuteen osallistujista.Rohkeasti kyselin monesta minua askarruttavasta seikasta.Yllävästi ja hyvinkin avoimesti julkinen Äijä vastasi kaikkiin esitettyihin kysymyksiin.

Nuori nainen kirjoitti puhetilaisuudesta nettipäiväkirjaansa tarinaa,enkä minä tyhmyyttäni tajunnut olla kommentoimatta hänen kirjoitustaan jyrkän analyyttisesti tyylini mukaisena besserwisserinä.Ajateltuani asioita pitemmälle poistin kärkkään rakkikoiran kommentini ymmärtämättä,etten voi tehdä sitä jättämättä kuitenkaan merkkiä itsestäni. Jäljet poistamastani kommentista ovat johtaneet satunnaisia seikkailijoita tänne maailmaani,mieleni kaatopaikalleni.

Luen tämän kirjoitukseni sanoja,kirjaimia uudelleen,uudelleen ja uudelleen.Huomaan ontuvani,etsiväni kadottamaani punaista lankaa ja oikeita ajatuksia likaisten kaikenväristen tunnekuohujeni keskeltä. Aikaisempia kirjoitelmia luettuani huomaan hapuilevani niissä jotain,etsiväni sitä suurta eetosta.sampoa.
En tiedä,mikä minua vaivaa?Kirjoittamisen idean haluaisin löytää takaisin, kirjoittaa taas intoa pursuten ja yhtä vaivattomasti kuin aikaisemmin

Viimeksi kirjoittelin tänne tajunnan virtaan talvilomani alkupäivinä.Lumilomani meni poikani kanssa paljolti ollessa.

Lomaviikkoni lauantaina kävimme poikani kanssa Kotiteollisuuden konsertissa Kisapuiston jäähallissa.
Keikka oli ylivoimaisesti paras suomalainen.Toiseksi jäi nyt Vilperi Perikunnan Iisalmen Olujaisten laulatus joskus 90-luvun alussa.Olen nähnyt paljon maailmantähtien soitantoja ja siinä Kotiteollisuutta kuunnellessa en voinut olla vertaamatta keikkaa, raskaan rokin kuningasdinosaurukseen KISS:iin.

Karjalan Metallitykistöä ylistävä kommenttini hymyilytti kovasti poikaani.Jälkikasvu ajatteli varmaan karjalaisen rockmöykän vieneen isän täysin mukanaan ja tai olin vain menettänyt sen vähänkin järkeni harmaasta päästäni.

Kun oikein mietin sitä kaikkea visuaalista sälää,mitä on KISS on tarjonnut kolmella näkemälläni esiintymiselläään,Kotiteollisuus oli kaikkine asennerokkikliseineen jopa parempi kuin tämä kuuluisa naamariorkesteri.Lappeenrannan poikien tarjoama kokonaisuus oli lähes täydellinen rockteatteri, mitään ei ollut liikaa ja sitä kaikkea muuta oli juuri sopivasti!!!.

Perjantaina lomani viimeisen arkipäivän aamuna herätessäni kurkkuni oli kipeä.Aamuoloni oli kolmatta kertaa tänä vuonna häiritsevän flunssainen.Päätin kuitenkin,etten pilaa poikani kauan odottamaa lauantaista keikkaa.Sinnittelin Kotiteollisuuden keikan kuumetautia jäähallin hämärässä viileydessä väistellen.Vihdoin kämpille päästyäni annoin itselleni luvan olla sairas.Minulla oli kuumetta ja nieluni oli kuin veristä santapaperia.

Maanantaina minun oli pakko mennä töihin. Minulla oli parikin tehtävää, mitkä minun oli tehtävä tuon päivän aikana.Yritin rääpäleenä keskittyä töissäni noihin pakollisiin paperihommiin.Olen niin säälittävän heikko mies. Kun minulla on vähänkin lämpöä,oloni on vähintäänkin kuolemansairas.Sain ylipitkältä maratonilta tuntuneen työpäivän lopuksi kaikki nuo tärkeät työni tehtyä.Pääsin vihdoin potemaan tätä kamalaa krapulaflunssaa.

Sairastin reilun viikon kämppäni yksinäisyydessä.Puolessa välissä flunnssaista viikkoani minun oli pakko jaksaa nousta jaloilleni mennäkseni ostamaan tyhjään jääkaappiin edes jotain täytettä.Pakonomaisesta kaupassakäynnistä ja tuskaisesta uhkapelien jättämisestä kioskille huomasin olevani vielä sairas tai ainakin erittäin huonovointinen toipilas.

Viikko sitten maanantaina palasin taas töihini.Ensimmäinen työpäivä oli vaikea. Pitkään jatkunut pieni kuume oli vienyt voimani.Työpäivän jälkeen kämpille päästyäni olin huonovointinen, melkein oksensin väsymyksestä.

Nyt on tiistai, toisen työviikkoni toinen työpäivä.Pikkuhiljaa toivun sairastamastani pirullisesta flunssasta.
Tänä iltana ehkä jopa puen päälleni lenkkivaatteet. Kävelen reippaillen pari tuntia. Tahtia ja tempoa askeleilleni antaa soittimesta päähäni huutava Kotiteollisuus.Toivon siinä puuskuttaessani löytäväni KT:n sanoista ja musiikista taas jotain uutta.

Tänään olisi yksi tilaisuuskin, mihin haluaisin kovasti osallistua?Olen kuitenkin jo aikoja sitten päättänyt,etten tee enää mitään pakolla pakosta tai siksi,että minun vain täytyy.Kuoltava minun on ja työtäkin pitää tehdä!

Valehtelin äsken! Eilen illalla ennen pään tyynyyn painamista kirjoitin tuon alleheittämäni kirjoitelman rakkauden todellisesta olemuksesta miehelle näin neljissäkymmenissä.

Rakkaus (versio 1)

Pitkä työpäivä on syönyt ison palan miestä.
Virallinen solmio kiristää hirttosilmukkana hikinihkeää kaulaa.
Käsi kopeloi nukkaisen taskunpohjalta avaimia kodin rauhaan.
Viimeisillä voimillaan avain löytää paikkansa ja työpäivä jää taakse.

Televisio sopeltaa sanojen sekameteliä,
leikittelee välkkyvällä valollaan kuin takkatuli.
Kysyt jotain ilta-askereittesi äärestä, näen jossain vain utuisen varjosi.
olen liian voipunut vastaamaan enkä oikeasti kuule,
mitä minulle sanoit?

Suihkussa vesipisaroiden rummunlyönnit takovat päätäni.
Pyyhe rahisee hiekkana hiuksissa.

Kotipuhtaana,
ajatus pysähtyynenä silmät auki kiinni,
käperryn sohvalleni muka katselemaan väräjävää ikkunaa ulos maailmaan.

Hiljaisuus kuiskaa hellästi nimeäni.
Herään siihen kun etsit minusta itsellesi lämmintä paikkaa,
syliä tulla lähelle suojaan.
Lämpösi,tuoksusi ja hengityksesi ovat kuin omiani.
Enää ei väsytä,olen onnellinen rakkaudessa ihan liki.
Huokaan...