Eipä tapahdu mitään... Nothing happened...

Ensin...

Niistä muutamista viesteistä päätellen mitä olen saanut tämän pitkän hiljaisuuteni aikaan,tuntuu että täällä blogimaailmassa minua pidetään aika reppanana ja luuserina.

Kuitenkin kaikki,ainakin valtaosa,tänne kirjoittamastani on kuin kertynyttä negatiivista karstaa korvieni välistä,ihan kuin jokaviikkoista haisevan roskapussin ulosvientiä ankeuttavassa räntäsateessa.

Toisin...

Pikkukirjoitelmat, nuo tänne heitetyt runontapaiset ovat pakollisia kuvioita elämässäni.

Usein tuota yltiöromanttista melankolista siirappia vaan pisaroi hikinoroina ulos harmaasta päästäni. 

Lomani alussa viime kesänä ostin pienen mustan vahakantisen vihon saadakseni edes osan talteen.

Raapustelin aikaisemmin jutunjuuria taskuistani tai lompakostani löytämiini lippulappuihin ja kuitteihin.

Tapaturmaisesti...

Vuosi sitten autoni käsijarrun kanssa sattunut haaveri vaikuttaa vieläkin kaikkeen arkeeni.

Aivotärähdys ja/tai lauantaiaamun pölyjenpyyhkimisinnossani rikkomani häntäluu hankaloittavat olemista.Pömppämaha,veli outokumpu & se elintaso on kasvanut liikunnan puutteesta.

Olen Iso(mpi)mies? kuin koskaan aikaisemmin...

Liikunnallisesti...

Yritin joulun alla aloittaa sauvakävelynkin.Hankin uudet hienot kävelysauvatkin kesäkuntoon pääsemistä varten.Kuukauden aikana ehdin käydä ehkä muutaman kymmenkunta kertaa kävelyllä. Kierrettiin lentokentän pururataa lumentuloon asti.Sairastelu lopetti kunnon kohennuksen ja painon pudotuksen.

Raihnaisesti...

Elokuun viime päivistä potemani nielu- ja kurkkukivut ovat vain jatkuneet ja jatkuneet.Lääkekuureja olen saanut jo useita,eikä loppua näy.Toivon,että ärtyneet nielurisani leikataan ja kurkunpäälle tehdään myös joku kirurginen operaatio.

Kuukausi sitten olin taas kerran kovassa flunssassa, voimaton ja väsynyt.Äänikin oli mennyt jonnekin.

Sairaslomallakin olin,kaikki kokeet otettiin taas kerran ja sain ajan työterveyslääkärille.Odotin vihdoin tämän tohtorin ehdottavan leikkaushoitoa.Totta on,viimeisen puolen vuoden aikana jo neljästi lääkäri on luvannut niin tapahtuvan,mutta niin ei ole käynyt... vielä.

Se näistä sairasteluista ...

Rikkinäisesti...

Avioeropäätöksen aikaan hankkimani läppärikin on toiminut miten kuten jo pitemmän aikaa. Kirjoittamaan ei ole vaan tehnyt mieli istua,kun mikään ei ole toiminut kunnolleen.

Netti on kaatunut kovaa korkealta,kone on jumittunut syvälle ja suurella vaivalla luomani tajunnanvirta on kadonnut bittiavaruuteen...

Uudesti...

Kohta varmaan pari viikkoa minulla on ollut uusi lelu. Uusi läppäri toimii kuin Hotelli Kämpin vessa.

Tästä koneesta tulee vain nettikone. Tämän koneen kanssa ei sodita yhtään sotaa, ei leikitellä musiikilla eikä väännellä valokuvia parempaan kuosiin...

Rutiininomaisesti...

Minulle ei oikeasti kuulu mitään,ei ihmeellistä,ei ihmeetöntä,ei hyvää eikä huonoa.

Kaikki on normaalin OK. Mitään merkittävää maata täristävää ei ole tapahtunut pitkään pitkään aikaan.Töissä sama samanlainen kiire vaan jatkuu, työpäivät ovat pitkiä ja ylituntisia.

Ihmissuhderintamalle ei kuulu mitään uutta eikä ketään.

Lopuksi...

Sitä mustaa vahakantista vihkoa voisin alkaa käydä läpi.
Voisin kirjoittaa sieltä tänne pieniä sieviä juttuja, noita runojen makuisia.

Eipä minulle tapahdu yhtään mitään. Se on oikeasti hyvä se, ihan OK : )

Nothing ever happened to me. It´s really good, just OK : )