Hmmmh ... Hmmmh ... !!!

Joopa joo ...

Hmmmh ... Hmmmh ...

Viikko sitten lauantaina loppui ihan tajuton työputki.
Tuona lauantai-iltapäivänä kolmen maissa kun vihdoin pääsin karkuun työpaikaltani,niin tunsin olevani kuolemanväsynyt.

Uutuuden kiiltävästä lähikaupasta kävin ostamassa salamannopeaa mikroruokaa.
Kattoni alle päästyäni ahmin kaksinkäsin kahdella haarukalla sekavan lihansyöjän lounaani suoraan ääntä kohti.
Lysähdin sohvalleni ... ja nukahdin!
Havahduin mieshikisen kainaloni tuoksuun poskeni alla.
Olin nukkunut pari tuntia telkkari taustalla airueena parempaa elämantapaa moderneille naisille yksinhuutaen.

Hmmmh ...

Reilu viikko sitten minun oli pakko alistua ostamaan itselleni uuden kännykän.
Minulla kulkee mukana nyt uudenkiiltävä kosketusnäyttöpuhelin epämuodikkaasti vyötaskussa.

Sitkeästi kauppamies yritti saada minut uskomaan enemmän kalliinpien älypuhelimien jumalaiseen kaikkivoipuuteen.
Nuori operaattorinsanansaattaja saarnasi minulle nopeimmista yhteyksistä ja sekametelisovelluksista kaikkine ominaisuuksineen.

Minä erosin vanhasta operaattoristani kynsilläni kärsien ihoa verille raapien.
Olin ollut uskollinen seuraaja ihan ensimmäisestä matkapuhelimestani lähtien.
Minua kalvoi karpalonkirpeä epäilys,olinko kuitenkin liian pieni uskossani ???.
Raha ratkaisi, voi minua materalistia,heikkolihaista!
Voi minua epäilevää Tuomasta !

Hmmmh ...

Tunnen olevani kuin päälläistuttava tunnettu ruotsalainen ruohonleikkuri.
Yli kuukauden jänisvaihde-silmässä,maantiekiitäjänä kaasu-pohjassa-ajelun jälkeen minulla on vaikeuksia rauhoittua tavallisen arjen rutiineihin ja kilpikonnan tasaisen turvalliseen vauhtiin työssäni.

Hmmmh ...

Jännittävin Thriller-hetki tuossa kireän rauhattomassa työrupeamassa oli pieni välikohtaus jännitysnäytelmästä nuoren virkaintoisen kangashaarnikaisen vartiosoturin kanssa tuolla puolella siellä jossain.
Kaulavillojani jääkylmäsi kovasti tilanteen ollessa melkein-niskani-päällä.
Onneksi päästiin starcky&hutch-tyyliin poistumaan takaisin rakkaaseen Isieni maahan.
Pieneksi hetkeksi piti pysähtyä kesken kotomatkan täyttämään raskaina hyperventtiloiviani keuhkojani linja-autopysäkille keskelle korpea.

Hmmmh ...

Viime perjantaina kävin taas lääkärissä.
Vatsani ei ole toiminut normaalisti pitkään aikaan.
Vessassa istuessani numero 2:sta odottamassa,ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään?
Ei tiedä sataako vai paistaako ?

Keväisen tapaturman jälkeen sinnittelin liian pitkään vahvoja lääkkeitä popsien.
Ruuansulatuksen toiminta on nyt sitten epäjärjestyksen-epäkunnossa ja sain nyt sitten siihen korjaavan ja rauhoittavan lääkityksen.

Kroonikkona olen huomannut suomalaisten lääkäreiden hyperyliherkkyyden määrätä tulehduskipulääkkeitä tautiin kuin tautiin niinkuin ennen vanhaan määräsivät antibiootteja.
Vahingossakaan ei tohtori kerro mahdollisista haittavaikutuksista ja sitten käy kuten minulle on nyt käynyt!!!

Tulevaisuudessa varmaan purpatan tästä asiasta varmaan lisää täällä !!!!

Hmmmh ... Hmmmh ... ... ... hmmh ... tässä tällä kertaa kaikki ...