 |
| Minun Naamakirjan Profiilikuva!Kunnon ihan näköiseni kuvan laitan esille,kun saan lähipäivinä uudet silmälasit! |
Minä palasin takaisin naamakirjaan pari viikkoa sitten.
Minun on paljon helpompi pitää yhteyttä amerikkalaisiin ystäviini ja muusikkotuttuihin naamakirjan kautta.
Minä en halua millään tavalla vähätellä suomalaisia ystäviäni,mutta elämäni kriisit ovat pakottaneet minut arvottamaan "ystäväni" kokonaan uudelleen jopa täällä netin tarjoamissa mahdollisuuksissa.
Selkään Taputtelijat,-puukottajat ja Vain Hädän Hetkellä Ystävyyttäni kaipaavat & tarvitsevat saavat jäädä omaan arvoonsa ja pois lähipiiristäni,enkä kaipaa heidän seuraansa ja tuskin koskaan tarvitsenkaan heitä elämässäni.
Naamakirjassakin laadun pitää korvata määrä,eikä tuon "verkottumisen" pidä olla mikään itseisarvo tai keino kilpailla suosiosta.Takaisinpalattuani päätin tällä kertaa pitää hyvin matalaa profiilia ja pitää kaikki antamani tiedot minimissään.Virusten kanssa painiminen ja omituisten ihmisten oudot yhteydenotot opettivat minut varovaiseksi.
Toukokuussa poislähtöni aikoihin Kit sanoi minua osuvasti,että olen "Paranoid Finn! ja vastasin olevani "Damn Proud of It!"
Minulla on tällä hetkellä 15 kontaktia ja toivottavasti kohta 16 ystävää naamakirjassani.
Kun saan vielä muutaman kaipaavani ihmisen ulottuville ja laadukkaat parikymmentä ihmistä lähelleni,niin silloin saa riittää minun ihmisverkkoni !!!
---
Tuossa eräänä iltana surffailin netissä käsi laiskasti poskellani,toisella silmällä tyhmistintä välillä katsoen.
Pyörittelin siinä laiskassa mielessäni yökerhourani aikana kohtaamiani monen maalaisia muusikoita.
Olen netin kautta etsinyt kiinalaista kaveriani Malesiasta ja herrakolmikkoa Ranskanmaalta kumpiakin tosi laihoin tuloksin.
---
Ammattilaisurallani sain harvoin mahdollisuuden tehdä töitä amerikkalaisten orkesterien kanssa.
Koko 8-vuotisen paikallisen yökerhon sopimuskauteni aikana en tehnyt töitä kuin kahden yhdysvaltalaisen ja yhden quebec:in kanadalaisen orkesterin kanssa.
Minun pitääkin kaivaa lipastosta vanhat "Live Monitor"-lehdet ja tutkia löydänkö tuon kanadalaisen lemmenlaiva-orkesterin nimeä muistoistani ???
80-luvulla työpaikallani paikallisessa yökerhossa oli esiintymässä erinomainen yhdysvaltalainen orkesteri,
Mark Channing and First Class usean viikon ajan.Tutustuin tuon orkesterin basistiin,Glenn:iin.
Saunottiin muutaman kerran ja juotiin muutama huurteinenkin.
Vielä tuohon aikaan värilliset ihmiset olivat harvinaisia näkyjä täällä Syvän Idän Pikkukaupungissa.
---
Siinä ajatuksiin voipuneena netissä pyöriessäni löytyikin sitten Glenn O:nimeen sopiva henkilö naamakirjan syvyyksistä,ja bassonkin väri osui yhteen kaukaisten muistojeni kanssa.
Koputtelin innostuneen varovaisena hyvin lyhyellä viestillä ovea amerikaan suuntaan.
Äsken töihin tultuani sain vastausviestin Ohio:sta ja olin löytänyt kaipaamani ihmisen vuosien takaa : )
En voi vielä tietää haluaako mies olla yhteydessä minuun???
Minulle on kuitenkin tärkeämpää,että mies löytyi vielä näin monen vuoden jälkeen ja on vielä Alive and Well : )
" Hopefully we will keep in touch maybe just occasionally "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.